14.1.2017

Ajatuksia Suomen vierailuista ulkomailla asuessa

Terkut taas Turun päästä! Lensin torstaina iltapäivästä taas Suomeen ja perjantaina hoidin asioita täällä päässä. Takaisin suuntaan jo huomenna. Krakovassa oloa tulee kohta täyteen vuosi ja Suomessa tänä aikana on tullut vierailtua todella monta kertaa. Useimmiten työasioiden puolesta ja totta kai myös läheisten ja perheen vuoksi. Kesällä oltiin pidempään häiden aikana. Minusta on ollut ihanaa, että olen voinut nähdä paljon perhettä koko vuoden aikana, eikä isoa ikävää ole päässyt kasaantumaan missään vaiheessa. Toki on ollut hetkiä ja juhlia, kun emme ole päässeet Suomeen ja muut perheenjäsenet ovat olleet porukalla. Silloin on tuntunut hieman tyhjälle olla erillään muista. Pääosin ikävä on kuitenkin pysynyt säännöllisten vierailujen ansiosta poissa.

wesola1.3

Monesti olen miettinyt tämän vuoden aikana sitä, että on onni asua niin lähellä Suomea, jolloin pääsee tarvittaessa nopeastikin perheen luo ja työasiat on suhteellisen helppo hoitaa myös Suomen päässä. Samaan aikaan minulla on myös ristiriitaisia tunteita siitä, että kuukausittaiset vierailut omaan kotimaahan verottaa energiaani paljon. Suomessa käynti ei omalla kohdallani ole verrattavissa ulkomaanreissuun tai lomaan, jolloin on uuden viehätys ja innokkuus on omalla tavallaan mukana matkassa. Suomessa vietän ajan perheen tai ystävien luona yökyläillen ja paikasta toiseen asioita hoitaen. Useimmiten menen myös edes takaisin Turun ja Helsingin väliä. Alkuun sekin oli ihanaa, kun sai viettää extra paljon aikaa perheen kanssa yökyläillessä, mutta pidemmällä tähtäimellä sitä alkaa kaivata omaa tilaa enemmän ja sitä, ettei ole aina toisten vaivana. Huomaan myös, että olen todella väsynyt siitä, että en voi antaa itsestäni niin paljon kuin haluaisin. Monesti treffit ystävien kanssa ovat todella kiireisiä ja aikataulut on ylipäänsä vaikea saada sovitettua yhteen. Minulla on vaan muutama päivä aikaa tietyssä paikassa ja ystävillä on tietenkin omat menonsa. Olisi ihana nähdä joka kerta aina mahdollisimman montaa rakasta, mutta sekin on todella uuvuttavaa, jos tekee tiukan aikataulun ja pystyy antamaan vaan pienen raon kullekin. Heti ensimmäisten Suomen vierailujen jälkeen päätinkin, että mieluummin vähemmän, kuin enemmän.

Tämän vuoden aikana on mieleen tullut yksi iso haave siitä, että pystyisimme joskus tulevaisuudessa hankkimaan Helsingistä oman asunnon, jonne voisi aina tulla Suomen vierailujen ajaksi. En myöskään sanoa, että kokonaan Suomeen muutto olisi täysin poissuljettu ja varmasti vielä Suomeen tulemmekin takaisin, mutta meillä molemmilla on kuitenkin paljon vielä haaveita ulkomailla asumisen suhteen. Vuoden aikana Krakova on näyttänyt ja antanut meille niin paljon enemmän, kuin olisimme koskaan voineet odottaa. Olenkin ihan hurjan kiitollinen siitä, että vuosi sitten uskalsimme ottaa riskin ja laittaa elämän ihan päälaelleen kertaheitolla. Olen oppinut ennen kaikkea elämään enemmän hetkessä ja pyrkinyt olemaan murehtimatta tulevaisuutta. Kaikki järjestyy mantra on saanut konkreettisen merkityksen ja uskon siihen enemmän, kuin koskaan ennen.

wesola1.4

wesola1.5

wesola

wesola1.2

Aamiaiskuvat, Wesoła Cafe, Rakowicka 17, Kraków, Poland

Tämän vuoden jälkeen täytyy sanoa, että ymmärrän paljon paljon paremmin ystäviäni, jotka ovat jo pitkään asuneet ulkomailla. Kotona käyminen on saanut ihan uudenlaisen merkityksen. Samaan aikaan kotimaan merkitys on noussut 100% entisestään ja samaan aikaan sitä liittää Suomessa käynnin tietynlaiseen paikasta toiseen juoksemiseen ja suorittamiseen. Kaikessa on aina puolensa. Ulkomailla saattaa ajoittain kokea tietynlaista yksinäisyyttä, mutta Suomessa taas uuvuttaa itsensä helposti sosiaalisen paineen alla. Näistä on hyvä oppia tuntemaan itsensä ja kasvaa ihmisenä.

Millaisia ajatuksia Suomen vierailut herättää teissä muissa ulkomailla asuvissa? Olisi kiva kuulla vertaistukea muilta samassa tilannteessa olevilta! :)

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply
    sanniiiis
    14.1.2017 at 13:46

    Mä oon asunu ulkomailla kauemmin kuin Suomessa (10-veestä nykyiseen 23-veehen) eli tunnen itseni aika vahvasti ulkosuomalaiseksi. Alussa Suomeen meno oli tietysti ihan pakko, ainakin kaksi kertaa vuodessa (kesäisin yleensä jopa 2kk ajaksi), ja oli aina mahtavaa, koska oli niin spesiaalia päästä näkemään ihmisiä kerran vuodessa. Nykyää käyn harvemmin, mutta yritän päästä edes kerran vuodessa käymään. Välillä se on mahtavaa, esim. viime kesänä Helsingissä ollessani oli hirveä helle, ja kun viikolle ahtaa ne pakolliset Suomi-jutut niin unohtaa että ei se elämä oikeasti ole siellä sellaista. Mulla ainakin on aika romantisoitunut kuva Suomesta, tiedän että en oikeasti pystyisi siellä asumaan koska olen kasvanut ulkomaillla. Välillä pelottaa että olen ärsyttävä kun kaikki uusi ja tuntematon Suomessa kummastuttaa niin paljon, ihmettelen paljon ääneen, ja tuntuu että käyttäydynkin ihan erikoisella tavalla: en osaa käyttää oikein matkakorttia, ei ole Kela-korttia tai S-bonusta, en tiedä kuka on tää ja tää laulaja. Silloin tulee semmonen olo kun on hukassa: osa ei ymmärrä että miten suomalainen ei voi tietää tai osata tehdä jotain, ja ite on taas ihan ihastuksissaan kaikesta uudesta ja modernista. Seuraava reissu taitaa olla helmikuussa ja ootan kyllä innolla kun en ole kesäkuun jälkeen Suomessa käynyt, toivottavasti olisi kylmä ja paljon lunta!

    • Reply
      Mona
      14.1.2017 at 20:27

      Kiitos paljon oman kokemuksen jakamisesta!! :) Tuo vaikuttaa ihan varmasti vielä vierailuun, kun käy vain harvoin ja on tottunut enemmän olemaan kokonaan muualla kuin Suomessa. Pidän peukkuja helmikuun lumiselle kelille <3 :) Saanko udella, että missä päin maailmaa nyt asustelet? :)
      Ihanaa Suomen visiittiä helmikuussa <3 :)

  • Reply
    Kristiina Maria
    14.1.2017 at 21:02

    Samaistun kyllä ihan täysin! Mulla on vieläpä lapsuudenkodissa tallella ihan oma huoneeni, ja kyllä se varmasti aina tulee tuntumaan kodilta omalla tavallaan. Mutta silti vierailut on “muiden nurkissa” majoittumista. Mä olen myös luonteeltani sellainen, että tarvitsen omaakin tilaa, että jaksan olla sosiaalinen, eli vierailuilla täytyy kyllä miettiä ohjelmaa tarkkaan. En esimerkiksi mielellään buukkaa samalle päivälle useamman kaverin tapaamista, jos ei ole ihan pakko. Siten pystyn olemaan paremmin läsnä, kun pitkästä aikaa näkee ystäviä. Mä kyllä suosittelen hiukan harventamaan vierailuväliä, jos se töiden puolesta mitenkään onnistuu. Niin että välissä ehtii ihan kunnolla elää monta viikkoa arkea asuinmaassa, mulle se on ainakin todella tärkeää. Ja se ikävän tunteen tuleminenkin on oikeasti tosi tärkeää! Että muistaa miksi jaksaa ne rasittavat lentokentällä jonottamiset ja muut matkustamisen tylsemmät puolet. Meiltä on ihan hiukan pidempi lento Helsinkiin kuin teiltä, ja pidän sopivana vierailuvälinä n. 4 kertaa vuodessa, niin että erityisesti kesällä voi olla vähän pidempään ja vähemmällä suunnittelulla ja väljemmällä aikataululla. Koin viime joulun ehkä hiukan liian hektiseksi, vaikka ihanaa olikin. Olimme Suomessa jo viikko ennen joulua ja se oli lähinnä sellainen lahjarumba, kauppojen jouluhysteria ja se miten jouluna kaikki “huipentuu” yhteen päivään, mikä teki Suomessa vietetystä ajasta hektisempää kuin olisin halunnut. Mutta aina oppii ja ensi jouluna tehdään vähän toisin, ehkä pitäisi jättää lahjat vaikka kokonaan pois. :)

    • Reply
      Mona
      16.1.2017 at 08:57

      Kiitos ihana kommentista <3 Mä olen aivan samalainen! Rakastan olla sosiaalinen, mutta sen vastapainoksi tarvitsen kyllä tosi paljon omaa aikaa ja tilaa. Huomaan, että Suomesta tullessa tarvitsen muutaman päivän ihan vain hiljaa olemiselle :D
      Ja joulu on kyllä ihan oma lukunsa. Huh hei. Ihana kierrellä, mutta kyllähän se samalla vie aika paljon energiaa.. Lahjaton joulu on myös hyvä idea, kun sopii perheen kanssa ettei vaihdeta paketteja. Voihan sitä keksiä vaikka mitä muutakin lahjan tilalta tuomaan iloa rakkaille :) <3
      Mahtavaa viikkoa sinne sulle ihanalle ja kiitos vielä, kun kerroit omia ajatuksia <3

  • Reply
    Nora
    15.1.2017 at 12:16

    Hei Mona! Kiitos kivasta blogista! Voin samaistua sinuun aika paljon nain ulkosuomalaisena.
    Olen asunut Suomesta pois yli 10v. Alkuvuosina Suomessa vieraillessani uuvutin itseni ja palatessa uuteen kotimaahani olin loman tarpeessa,koska olin ravannut tapaamassa useita ystavia ja sukulaisia, koska heita lainatakseni ” halusivat ehdottomasti nahda”. Usein tulin suomeen lomalle myos hoitelemaan asioita ja huomasin lupautuessani useampaan paikkaan, etta omat isovanhemmat jaivat huomiotta, enka ehtinyt nauttimaan aidin kanssa yhteisesta sauna hetkista tai vaikka ihanasta illallisesta. Sitten, eras ystavani, kysyi juuri ne loksahtavat sanat aaneen, jotka muutti kaiken: “Miksi sina ravaat joka paikassa? Muilla on autot (suurimmalla osalla) , jotka voivat ajaa luoksesi. Sina lennat suomeen,-he voivat tulla puoli tuntia vaikka julkisilla luoksesi. ” Tama oli aivan totta.
    Seuraavalla Suomilomalla, ilmoitin ,etta en enaa ravaa kylassa. Perhe tuli ensin, sitten hoidettavat asiat. Kutsuin kaikki ystavat avoimien ovien merkeissa, ilmoittaen etta on pullaa ja pikku suolaista, ken ehtii kaymaan rupattelemassa. Kaksi ystavaa, jotka olemassa minulle myos tanaan tulivat. Muille tuli esteita.
    Talla haluan osoittaa, etta oma aikasi on arvokasta. Opettele sanomaan ei. Mika tarkeinta, opit ketka oikeasti ovat ystaviasi. Viimeiseksi, nautit visiitistasi entista enemman. Ei ole royhkeaa asettaa itseasi muun edelle.
    Toki aina ei ehdia kaikkia tarvittavia ihmisia nahda tai jarjestaa asioita tai ne tuttavat joilla on pienia lapsia on jarkevampaa etta heille mennaan kylaan jne. Pointtini on siis se etta arvosta omaa aikaa ja perhetta. Muu seuraa perassa. Tsemppia tulevaan vuoteen! :)

    • Reply
      Mona
      16.1.2017 at 09:02

      Moikka Nora ja voi kiitos hurjasti ihanasta kommentista <3 Taidan olla vähän herkistynyt, mutta tippa tuli melkein linssiin kommenttia lukiessa, kun meni niin tunteisiin sun sanat. Tuo on kyllä niin totta, että pitää opetella sanomaan ei vaikka se välillä on ihan kamalan vaikeaa ja sitäkin tärkeämpänä asettaa itsensä etusijalle ja muistaa, ettei se ole huonolla tavalla itsekästä.
      Ihanaa ja energistä uutta viikkoa Nora ja kiitos vielä kommentistasi <3

  • Reply
    Loviisa
    16.1.2017 at 18:54

    Hei! Olen asunut nyt Ruotsissa 3,5v ja Suomivisiitit ovat välillä olleet tosi stressaavia. En vieläkään täysin osaa rauhottua kun menen Suomeen vaan tunnen olevani “velvoitettu” näkemään kaikkia rakkaita ihmisiä aina kun olen Suomessa ja ajattelen, että he eivät ymmärtäisi jos sanoisinkin yhtäkkiä ettei minulle sovi. Ja tottakai haluaisin nähdä kaikkia heitä ja tavallaan pelkään menettäväni ystäviäni, vaikka se on turha pelko. Helposti tulee bookattua päivät täyteen näkemisiä ja unohdettua rauhoittuminen ja rentoutuminen Suomessa ollessa. Eräs ystäväni kertoi juuri että hän oli tullut pikavisiitille Suomeen ennen joulua pidennetyksi viikonlopuksi ja hän ei ilmoittanut kenellekkään tulostaa. Mielestäni rohkea päätös mutta toisinaan mietin että pitäisikö itsekkin kokea samaa. Ja varsinkin viime aikoina olen miettinyt että nyt on kyllä ystävieni vuoro tulla moikkaamaan tänne Ruotsin puolelle ja että tästä lähtien yritän vähentää tapaamisia Suomessa ollessani vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin pahalta.

    • Reply
      Mona
      17.1.2017 at 10:04

      Kiitos Loviisa kommentista <3 Tosi lohdullista kuulla, että myös muut samassa tilanteessa ajattelee samoja juttuja. Juurikin tuo, että tietysti haluaisi nähdä kaikkia, mutta samaan aikaan hiipii mieleen se velvollisuus siitä. Toisaalta paljon on oppinut jo lyhyessä ajassa ihan itsestään näissä jutuissa. Onneksi suurinosa rakkaista ymmärtää varmasti täysin sen, ettei joka paikkaan vaan pysty taipumaan, mutta itsellehän se huono omatunto aina jää jos ei ehdi/jaksa kaikkea tehdä mitä toivoisi..
      Ja hei Ruotsiin on kyllä vielä niin helppo tulla, että ehdottomasti rakkaat visiitille sinne <3 <3 :) Musta se on kyllä ollut ihan hurjan ihanaa, että meidän perheet on käyneet täällä vierailulla ja muutamat ystävät myös. <3

  • Reply
    Anni
    19.1.2017 at 10:36

    Terveiset Espanjasta! Olen asunut täällä nyt 2,5 vuotta ja Suomi-ikävää ei ole vielä ilmaantunut. Käyn siellä kerran vuodessa ja nytkin on liput varattu. Onhan siellä kiva käydä, mutta mahdollisimman lyhyesti. Ehkä siihen vaikuttaa se, ettei siellä ole mitään kiinteää pistettä, missä pysähtyisi. Äitini asuu useamman sadan kilometrin päässä pienessä kylässä. Jos menen sille, olen siellä, eikä siellä muita tuttuja olekaan ja olen kaukana kaikesta. Helsingissä on kaikki, mutta mä olen tyyppinä sellainen, etten oikein viihdy toisten nurkissa. Joka päivä pitäisi olla omaa aikaa ja siellä se on vaikeaa. Hotelli on aina vaihtoehto, mutta Helsinki on niin järkyttävän kallis espanjalaispalkoille, ettei niissä voi montaa yötä olla, vaikka olisikin ihanaa. Koska Suomessa käyminen on harvinaista, pitää valitettavasti ystävät valita. Huomaan valitsevani seurakseni niitä, ketä oikeasti kaipaan ja kenen kanssa oikeasti viihtyy. Pakkonäkemiset jätän ihan suosiolla väliin. Ystäväporukka, jota näen Suomessa, käy myös luonani Espanjassa. Elämä menee niin, että ystäviä jää ja ystäviä tulee. Olen rakentanut parissa vuodessa elämäni Espanjaan, johon kuuluu ystävät, työ ja vapaa-aika. Siksi Suomi on jäänyt vähän taakse. Toki on hetkiä, jolloin kaipaa enemmän, kuten joulu ja perinteet. Tosin, uusiakin perinteitä syntyy, kuten täällä. Ja mitä eniten on ikävä, on Helsinki. Sitä varten onkin järjestettävä yksi Helsinkipäivä aamiaisineen :-)

    • Reply
      Anni
      19.1.2017 at 10:37

      Ja niin, isot onnittelut uuden tulokkaan johdosta <3

    • Reply
      Mona
      19.1.2017 at 14:37

      Moikka Anni <3 :)
      Kiitos paljon Anni oman kokemuksen jakamisesta! :) Ihanaa, että olet kotiutunut hyvin Espanjaan ja ah, saat nauttia siellä niin paljon enemmän auringosta ;)
      Ja kiitos paljon onnitteluista :)

  • Reply
    Maria
    4.2.2017 at 23:42

    Heippa! Sulla on ihanan aito ja mukaansatempaava blogi, jota tykkaan seurata.
    Olen opiskellut viimeiset pari vuotta Yhdysvalloissa, ja palasin nyt joulun aikoihin Suomeen. Lapsuudessani asuimme Keski-Euroopassa ja matkustimme paljon, ja tuntuu etta siita on jaanyt tietynlainen “juurettomuus” paalle: on helppoa sopeutua nopeasti uuteen paikkaan, mutta kolikon kaantopuolena on kuitenkin ehka haastavampaa sitoutua tiettyyn paikkaan pidemmaksi aikaa. Olen kuitenkin todella kiitollinen siita, etta sain kasvaa lapsena ulkomailla, silla se laajensi maailmankuvaani ja antoi mielestani hyvat evaat elamaan — toivottavasti tama rohkaisee sinua, kun olet nyt raskaana :) Tuo on totta siita mita sanoit ulkomailla yksinaisyyden tunteen / Suomessa sosiaalisen paineen alla elamisen totuudesta. Plussapuolena ehka se, etta sita kautta todella kasvaa ihmisena ja oppii, mita itse tarvitsee jokapaivaiseen elamaansa, ja mika taas saa jaada sivummalle. Siina myos tajuaa ne todelliset sydan ystavat, joiden kanssa voi jatkaa siita, mihin jai, ja joiden tietaa uskollisesti odottavan seuraavaa reissua Suomeen (:
    Mukavaa kevaan jatkoa sinulle!

    • Reply
      Mona
      5.2.2017 at 15:36

      Voi kiitos paljon Maria ihanasta kommentista <3 <3 :)
      Sulla on kyllä mieletön rikkaus!:) Puhut varmasti myös tosi sujuvasti kieliä?
      Ja olen kyllä niin samaa mieltä, että oppii kyllä vaan tuntemaan itseään paremmin ja myös näkee asioiden todellisen merkityksen:)
      Ihanaa kevättä myös sinulle ja kiitos vielä kommentistasi.

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *