16.5.2017

Raskausviikko 30 + raskausdiabetes diagnoosi

Kymmenen viikkoa enää laskettuun aikaan. Monella lienee tässä vaiheessa jo todella odottava ja malttamaton fiilis, mutta itse toivoisin, että aika menisi nyt hitaammin. Mitään päätöksiä ei nimittäin ole vielä tehty ja kaikki on kesän ja tulevan syksyn osalta edelleen avoinna. Asun vielä toistaiseksi Turussa väliaikaisessa kodissa ja Eetu tulee Suomeen viimeistään kesäkuun alussa. Muusta ei sitten tiedetä. Muutto joka tapauksessa on edessä vielä kesällä, mutta paikan suhteen ei ole mitään tietoa. Aika paljon menee oma energia tällä hetkellä siihen, että saa pidettyä itseni henkisesti kasassa ja siihen, että pyrin keskittymään jokaiseen hetkeen positiivisuuden kautta. Tiedän, että asiat on päällisin puolin ihan hurjan hyvin ja on aivan turhaa murehtia, mutta välillä se on helpommin sanottu, kuin tehty. Varsinkin näiden raskaushormoonien keskellä. Itkuherkkyys tuntuu taas olevan ihan katossa…

Toissa viikolla sain vielä neuvolasta uutisen, että sokerirasituksen tuloksena oli raskausdiabetes. Hetki piti siinäkin itseään koota, en nimittäin osannut kyllä juuri lainkaan sitä odottaa. Sokerirasituksen tulokset olivat paastoarvossa 5.3 ja 1 tunnin arvo 6.8 ja 2 tunnin arvo 6.6. Eli tuon paastoarvon puolesta diagnoosi tuli. Nyt sitten mittailen verensokeria koko loppuraskauden joka toinen päivä. Olen todella kiitollinen, että meillä on hyvä seuranta ja näihin puututaan, mutta kyllä aika paljon aiheutti lisää stressiä ja murhetta jo valmiiksi stressaavaan tilanteeseen. Kyllä muutaman kerran myönnän miettineeni, että pitikö sinne sokerirasitukseen mennä heti vapusta seuraavana aamuna. Toisaalta tiedostan, että onneksi näin oli, koska muuten en hyvin todennäköisesti olisi saanut tietää raskausdiabeteksesta.

Epävarmaa elämäntilannetta ja tuota raskausdiabetesta lukuunottamatta kaikki on ollut muuten oikein hyvin. Toki viimeisen kolmanneksen alettua fyysinen olo on alkanut selvästi olla isompi ja maha on myös kasvanut reippaasti viimeisen kuukauden aikana. Vauva voi aktiivisesta liikkumisesta päätellen ainakin tosi hyvin, eikä vieläkään ole tarvinnut murehtia hiljaisia päiviä.

Huomaan myös, että vauva tulee nyt myös melkein joka yö uniin ja aikamoisia unia sitä tuleekin nähtyä. :D Selvästi sitä alitajunnassa valmistautuu vauvan tuloon ja uuteen elämäntilanteeseen.

Miten siellä muut odottavat äidit voi ja onko muilla myös vauvat jo unissa?? :)

Raskausviikko 30 @monasdailystyle

Viikko: 30

Painonnousu: n. + 14kg

Muuta: Raskausdiabetes diagnoosi, stressi, väsymys


Aikaisemmat päivitykset raskausviikoista löytyy alta:

Raskausviikko 26

Raskausviikko 24

Raskausviikko 20 

Raskausviikko 18

Raskausviikko 16

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply
    Maarit D.
    16.5.2017 at 17:36

    Voi. ☹ Tsemppiä, jaksamista ja onnea odotukseen.

    • Reply
      Mona
      17.5.2017 at 07:47

      Kiitos Maarit <3

  • Reply
    Maarit D.
    16.5.2017 at 17:37

  • Reply
    Larppa
    16.5.2017 at 20:00

    Voi, älä murehdi! Loppua kohden iskee tavallaan pesänrakennusvietti niin ehkä senkin vuoksi tuollainen väliaikainen asuinratkaisu ei tunnu parhaalta mahdolliselta ratkaisulta, mutta vauvalle tärkeintä on että vanhemmat ovat vierellä :) ja raskausdiabetekseen kannattaa suhtautua niin, että nyt voit tiedostaa, että on olemassa riski sairastua myöhemmin elämässä diabetekseen ja siksi sun kannattaa jatkaa samalla terveellisellä elämäntavalla kuin ennenkin. Sulla on onneksi paljon tietotaitoa terveysasioissa, joten varmasti klaaraat homman! :) paljon tsemppiä!

    • Reply
      Mona
      17.5.2017 at 07:52

      Kiitos paljon Larppa <3 <3 <3
      Ja näinhän se on, tärkeintä lienee että vauvalla on oma perhe ympärillä:)
      Ja ihan totta, näin olen miettinyt, että eipä ilman tätä rd diagnoosia olisi asiaa sen enempää tullut ajatellut, mutta nyt tosiaan tiedostaa, että riski ihan oikeasti on ja siihen on tietysti hyvä kiinnittää huomiota. En ollut esim aikaisemmin edes ajatellut, että se olisi omalla kohdallani niin voimakkaana sukurasitteena, mutta nyt vasta päädyin pistämään merkille, että lähes jokaisella isovanhemmallani on tai on ollut diabetes.. Mutta tosiaan nyt vaan entistäkin paremmilla elämäntavoilla eteenpäin.

  • Reply
    Susanna
    16.5.2017 at 20:13

    Tsemppiä paljon odotukseen ja hyvää vointia! Odotamme mieheni kanssa ensimmäistä lasta ja LA on myös heinäkuun lopussa :) Tosi mukava lukea sun blogia ja varsinkin kaikkea raskauteen ja vauvaan liittyvää. Mulla on ollut tähän mennessä tosi hyvä olo. Painoa on tullut n. 8 kg lisää. Maha on nyt kasvanut viime viikkoina runsaasti ja ihanaa, kun alkaa olla turvallisemmat viikot meneillään. Hieman meinaa selkään ottaa pitemmät kävelyt, onneksi tukivyö auttaa tosi paljon, kun muistaisi vain joka kerta käyttää. Vauvasta en ole vielä nähnyt unia ja onneksi myös olen nukkunut sikeästi, vaikka vauva on iltaisin ja öisin todella aktiivinen.

    Oletko muuten kirjoitellut vielä paljoa hankinnoista? Kiinnostaisi esimerkiksi vaunuvertailut ja vaate-esittelyt yms, kaikki vauvaan liittyvät ostokset :)

    • Reply
      Petra
      16.5.2017 at 23:01

      Täällä myös heinäkuun lopussa LA! Ja myös vaikeuksia muistaa käyttää tukivyötä. :D

      Jaksamista Mona! Elämäntilanne varmasti rasittaa nyt, kun haluaisi jo tietää asiat ja asettua. Musta tuntuu, että molemmissa raskauksissa tä viikko 30 ajanjakso on ollut henkisesti tietyllä tapaa raskas, kun on jo niin kauan ollut raskaana, mutta samalla on aika pitkä matka vielä eessä. Mutta kohta loppusuora häämöttää! Iso hali ❤

      Petra
      http://www.arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi

    • Reply
      Mona
      17.5.2017 at 07:55

      Kiitos Susanna <3 Ja paljon onnea teille myös loppuodotukseen!! :)
      Hankintoja ei juuri olla vielä tehty juuri tämän epävarman asuinpaikan suhteen. Muutto kun on vielä joka tapauksessa edessä niin tavaroiden moneen kertaa paikasta toiseen roudaaminen ei ihan hirveästi innosta:/ Kirjoittelen kyllä hankinnoista vielä ihan ehdottomasti kun saadaan niitä tehtyä :) Ja jospa laittaisin nyt vaikka inspiskollaaseja pikkuhiljaa myös vauvantarvikkeista tulemaan... Tulee siinä samalla itsekin mietittyä mitä kaikkea sitä sitten tarvitseekaan oikein hankkia...

  • Reply
    Katja
    16.5.2017 at 21:07

    Tsemppiä radin kanssa! Mä menen sokerirasitukseen vasta kun kotiudutaan täältä Jenkeistä Suomeen kesäkuun alussa, silloin viikkoja on jo 28+5. Viime neuvolassa painoa oli kertynyt 7kg, luulen että nyt ensi viikon neuvolassa 27. rakausviikolla sitä on tullut kilo tai kaksi lisää siihen päälle. Mutta hei täälläkin on edelleen syksyn suunnitelmat ihan auki! :) Ei tiedetä vielä missä päin Suomea tullaan asumaan eikä oikeastaan maastakaan voi mennä ihan takuuseen, vaikka todennäköisesti ja toivottavasti Suomessa pysyttäisikin :D en ole osannut ottaa vielä stressiä, mutta luulen että sitten kun täältä parin viikon päästä kotiudutaan niin alkaa vähän enemmän kans painaa tuo päätösten teko päälle :)

    • Reply
      Mona
      17.5.2017 at 07:59

      Kiitos Katja <3 Mahtavaa, ettet ole stressanut lainkaan muuttoasiaa!! :) Itsekin tiedostan, että ei siitä stressaamisesta ole yhtään mitään hyötyä, päin vastoin. Mutta välillä meinaa kyllä hermo kiristyä :D Toisaalta tässä tilanteessa taas kasvaa valtavasti, kun joutuu omaa kärsivällisyyttä venyttämään ja pakosta pohtimaan asioita monelta kannalta.
      Ja hei tervetuloa pian Suomeen takaisin <3 <3 <3 :)

  • Reply
    Emmimaaria
    16.5.2017 at 21:44

    Hei Mona!

    Kuljetaan samoilla viikoilla, olen sua about viikon jäljessä. Sain itse myös raskausdiabetes-diagnoosin, mulla on siihen aika pahat sukurasitteet joten tää todettiin mulla jo viikolla 11! Ja hei, TISMALLEEN samoilla arvoilla kuin sulla :D Eli paastoarvo oli se joka ylittyi ja just toi raja-arvohan se oli. Ottihan se päähän varsinkin kun itse olen mittaillut sieltä aika alusta lähtien, mutta nopeastipa siihen tottui ja oikeasti ollut aika mielenkiintoistakin noita sokeriarvoja seurata! Mä en joutunu muuttamaan jo terveellisiä ruokatottumuksiani mitenkään ja olen jopa välillä herkutellutkin! Kotona en ole saanut yhtäkään arvon ylitystä. Eli kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Näin menee varmasti sullakin, otat sen vaan seurannan kannalta, jos sokerit on kunnossa niin vauvalla on kaikki erittäin hyvin. Tsemppiä! <3

    • Reply
      Mona
      17.5.2017 at 08:06

      Eikä, onpas jännä miten voi ihan samat arvot tulla :D Mulla oli suoraan sanottuna sen päivän aivan paska olo, kun sain kuulla, mutta seuraavana päivänä jo paljon parempi fiilis. Päätin, että perkule heikkoudet pitää kääntää vaan vahvuudeksi. Mulla myös arvot olleet kotona mitattuna hyvät ja neuvolassakin terkkari melkeinpä lupaili, ettei tule vaikuttamaan mihinkään ja lääkitystä ei varmasti tarvitse aloittaa. Ja tosiaan nyt kun ekasta harmituksesta pääsi niin onhan tuo verensokereiden mittaaminen tosi mielenkiintoista! :D Tässä tulee myös samalla opiskeltua diabeteksestakin ihan hurjasti lisää tietoa:) Aika paljon siihenkin kyllä monia mielipiteitä erityisesti ruokavalion puolella tuntuu olevan..
      Ihanaa odotusta myös sinne ja kiitos paljon, kun jätit kommenttia :) <3

  • Reply
    Teljänneito Jessica
    16.5.2017 at 22:27

    No voi että, varmasti raskausdiabetes aiheuttaa lisää stressiä… parempi kuitenkin seurata arvoja tarkkaan! Menen sokerirasitukseen kahden viikon päästä, vähän jännittää.
    Vielä ei ole vauva tullut uniin, mutta varmasti loppupuolella tulee vielä :D haleja sinne teille <3

    • Reply
      Mona
      17.5.2017 at 08:14

      Kyllä se ihan varmasti vielä tulee uniin :D Mä oon jo monta kertaa synnyttänyt ja imettänyt unissa:D
      Ja paljon haleja takas <3 <3

  • Reply
    Kristiina-Maria
    16.5.2017 at 23:01

    Ihana masu! Ja tosi harmi toi raskausdiabetes! Vaikka siihen on onneksi hyvä kontrolli ja sulla varmasti tosi järkevä ote, mutta eihän sitä kenellekään toivoisi. Jotenkin uskon, että henkisellekin puolelle olisi hyvä, että saisi vaan syödä monipuolisesti ja terveellisesti mutta herkutella ilman sen diabeteksen tuomaa varjoa. Kun muutenkin tuntuu odottaviin ja tuoreisiin äiteihin kohdistuvan ihan täysin turhaa ulkopuolelta tulevaa ulkonäköpainetta, niin siihen päälle toi diagnoosi, joka pitää ottaa vakavasti on kyllä varmasti kuormittava ihan kenelle tahansa! Musta on kuitenkin ihanaa, että kerroit meille asiasta! Varmasti tosi moni sen asian kanssa kamppailee, ja vaikka mitään terveysneuvoja ei kannata ehkä noin vakavan asian kohdalla suoraan lähteä antamaan, uskon että vertaistuella on ihan huikea vaikutus. Sulla on muutenkin niin positiivinen asenne, että pystyt varmaan ihan vaan sun omalla esimerkillä auttamaan muita. Et ole eka etkä vika terveitä elintapoja painottava nainen, jolle toi osuu kohdalle ja uskon, että just siitä on tosi hyvä puhua. Se voi varmasti rohkaista niitäkin sokerirasitustetsiin, jotka ei siihen esim. iän puolesta välttämättä automaattisesti joudu. Ihan hirveästi tsemppiä ja positiivisia ajatuksia! <3

    • Reply
      Mona
      17.5.2017 at 08:24

      Kiitos ihana kommentista <3 <3 Tosiaan alun aika kovankin harmituksen jälkeen sitä käänsi aika nopeasti ajatuksen siihen, että hyvä kun tuli ilmi ja pitää vaan kääntää heikkoudet vahvuudeksi. Ainahan oon miettinyt, että sokeri ei mun kehoon sovi, kun siitä seuraa vaan huono olo, mutta nyt sitten ainakin tiedostan asian vielä paremmin ja sen, että myös myöhemmin on riski sairastua diabetekseen. Parempi katsoa eteenpäin ja sitä millaisia muutoksia voi tehdä, kuin jäädä märehtimään.
      Haleja sinne <3 <3

  • Reply
    PAULIINA
    17.5.2017 at 13:30

    Moikka Mona <3 Näytät upealta :) ! Itse lukenut ja seurannut paljon tarinoitasi ja kirjoituksia mm. pillereiden lopettamisesta ja muista terveysasioista. Olet ollut mm. suuri inspiraatio minullekin oman elämäntavan parantamiseksi. Ihailen sitä, kuinka hyvin jaksat pysyä positiivisena ja kuinka motivaatiosi terveellisen elämäntyylin pitämiseksi on pysynyt kasassa vuodesta toiseen. Olen itse alkanut ottaa paljon selvää juuri insuliinista ja mm. siitä miten sen heittelyt vaikuttavat moneen asiaan kehossamme. Huomaan esimerkiksi itse, että jos verensokerini on laskussa olen äkäinen ja tunnen oloni heikoksi. Siksi olen alkanut kiinnittää huomiota tasaiseen ruokavalioon ja siihen, etten syö ruokia jotka nostavat verensokerin kattoon. Positiivisesta asenteesta ja hyvästä mielestä on ollut suuri apu verensokerin hallinnan kanssa, stressi ja ahdistuneisuus on iso osa nykyään monen ihmisen elämää, joten verensokeritkin saattavat heitellä jo pelkästään stressihormoonin heittelyjen vuoksi. Kyllä ihmisen keho on mielenkiintoinen ja itse olen yllättänyt siitä, kuinka paljon oikeasti terveellinen ruokavalio kaikkeen vaikuttaa. Oman ruokavalion etsiminen on vaikeaa, mutta palkitsevaa. Valtavasti tsemppiä loppuraskauteen <3 !! Näytät upealta :)

    • Reply
      Mona
      21.5.2017 at 08:55

      Voi kiitos ihana Pauliina <3
      Et tiedäkään miten paljon kauniit ja ystävälliset sanasi merkkaa.
      Sokeriaineenvaihdunta ja hormoonit ovat kyllä muuten kaksi ihan äärettömän mielenkiintoista asiaa. Samalla ihan järjettömän vaikeita myös ymmärtää (erityisesti nuo hormoonit) mutta riittääpähän opiskeltavaa ja tutkittavaa :D
      Ja olen tismalleen samaa mieltä. 110%:sti. Oman ruokavalion löytäminen on vaikeaa, mutta NIIIIN palkitsevaa.

  • Reply
    Tuula
    17.5.2017 at 14:44

    Heippa! Minulla nousi kolmannessa raskaudessa sokeri. Tehtiin sokerirasituskoe ja keskimmäinen arvo oli koholla, joten jouduin vuorokaudeksi sairaalaan sisälle. Verensokeria mitattiin monta kertaa ja yölläkin. Paino ei noussut kuin 6 kg koko aikana, mutta olinkin tosi väsynyt, kun kaksi pientä lasta ennestään, joilla kaksi vuotta vain ikäeroa. Synnytys käynnistettiin kaksi viikkoa etuajassa, meni ihan hyvin. Vauva painoi 4900g, 55 cm. Vauvalta otettiin verensokerit, jotka normaalit. Sokeri laski normaaliksi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Diabeteshoitaja olisi antanut kotiin mittarin, mutta en ottanut. Olen aina liikkunut paljon enkä syö kovin epäterveellisesti. Sokeri on pysynyt normaalina, nyt tämä “vauva” on 23 v. Toivon sinulle rohkeutta ja voimaa. En tiedä johtuiko nousu minulla surusta, vanhempani menehtyivät lähes yhtä aikaa, sitten vielä kaksi pientä lasta vaipoissa, mies muualla töissä, ei ollut ketään, joka olisi auttanut. Muutama ystävä oli, joiden kanssa ulkoilin.

    • Reply
      Mona
      21.5.2017 at 08:52

      Voi kiitos ihana Tuula kommentistasi <3 <3
      Tuo rd on kyllä mielenkiintoinen, kun se diagnosoidaan niin monella terveellisesti elävälläkin.. Paljon on kyllä nyt aiheessa opiskeltavaa ja oma kiinnostus on nyt kasvanut aihetta kohtaan isosti.
      Ja todella surullista, että menetit vanhempasi ja vielä lasten ollessa pieniä:'( Elämä on välillä niin raadollista, mutta samalla se tekee siitä entistäkin arvokkaampaa. Jokaisesta hetkestä saa olla kiitollinen <3
      Paljon haleja sinne <3 <3

  • Reply
    rmariannas
    21.5.2017 at 07:56

    Heippa! Olen ollut yhtä kauan suunnilleen terveystietoinen intoilija kuin blogisi ja kärsinyt vaikka minkälaisista suolistovaivoista, jotka sain kuriin puhtaalla, gluteenittomalla, maidottomalla ruokavaliolla sekä liikunnalla. Tämä pohjustuksena, sillä olen miettinyt tuota raskausdiabetestä paljon.

    Kolme vuotta sitten sain sen tuomion esikoista odottaessa. Testi tehtiin kahdesti ja tulos pysyi positiivisena. Kotona kuitenkaan arvot eivät koskaan heilahtaneet suuntaan tai toiseen vaikka mitä olisin raskaus himoissani syönyt, vaan arvot aina täydelliset.

    Nyt odotan toista rv16 ja pohdinkin edessä olevaa sokerinrasitusta jälleen. Toki uskon, että testi on hyvä ja Suomessa hyvät seurannat jne. Mutta kuitenkin tuossa testissä moni asia mietityttää… Miten voi olla, että minä 45kg juon sen saman määrän sitä litkua kuin henkilö joka painaa tuplasti tai triplasti enemmän?! Olisi outoa, että meidän kehomme reagoisivat samoin.

    Minun keholleni se varmasti on muutoinkin shokki, sillä en juurikaan lisättyä sokeria käytä tai ainakaan valkoista sellaista. :) Niin tai näin, mutta asia vain mietityttää.

    Hyviä vointeja kaunis Mona ja voimia loppuraskauteen kovasti. <3

    • Reply
      Mona
      21.5.2017 at 08:46

      Kiitos ihana kommentistasi <3 <3
      Tässä rd diagnoosissa on kyllä mielenkiintoisia juttuja. Itselleni diabetes ylipäänsä oli tosi tuntematon kaikista sairauksista ja nyt on sitten riittänyt luettavaa sen saralla ja riittänee vielä pitkälle tulevaisuudessakin. Tuota diagnosointia olen itsekin pohtinut paljon juuri sen takia, että testi sama vaikka testattavat tietysti yksilöitä. Myös se mietitytti, että raja-arvot ovat matalammat raskauden aikana. Ihan selkeitä vastauksia en ole vielä oikein edes löytänyt/saanut. Mutta täytyy sanoa, että näin pari viikkoa diagnoosin jälkeen oli kyllä omalla kohdallani varsin tehokas tapa ottaa itseään niskasta kiinni ja kiinnittää entistä paremmin huomiota ruokavalioon.
      Tosin toivon, ettei mene omalla kohdalla liialliseksi stressaamiseksi ja ruokavaliosta murehtimiseksi. Niinkin kun voi yllättävän helposti käydä. Melkoisia syyllisyydentunteita saa äkkiä aikaan esimerkiksi lukemalla joitakin artikkeleita, vaikka omat elämäntavat ovatkin todella hyvät. Mielenkiinnosta toivon, että ehdin lukea alan kirjallisuutta jatkossa enemmän ja pystyn tiedostamaan asiaa useammalta kannalta tarkemmin.. Ja varmasti tulee vielä täälläkin kirjoiteltua aiheesta useampaan kertaan! :)
      Ihanaa odotusaikaa myös sinulle<3

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *