18.8.2017

Ajatuksia imetyksen alkutaipaleelta

Ensimmäiset viikot Salaman kanssa on mennyt aivan järjetöntä vauhtia. Niin paljon uutta opittavaa ja ajateltavaa, ettei edes huomaa tuntien vain vierähtävän ohitse. Äitiys on kokopäivätyö ja täytyy kyllä todeta, etten olisi osannut arvata miten intensiivistä voi pienen vauvan kanssa olla siitä huolimatta, että pikkuinen nukkuu suurimman osan päivästä. Tai no nukkuu ja nukkuu… Viikko sitten täällä alkoi kunnon hellyyden tarve tai sitten tiheän imun kausi. Tai mitä ikinä. Syitä löytyy netti ja kirjat pullollaan aivan kaikelle.. Uutena äitinä sitä menee välillä päästään aivan pyörälle kaikista mielipiteistä ja ajatuksista. Tärkeää on tietysti kuunnella itseään, mutta ei sekään kovin helppoa ole hormoonimyrskyjen keskellä. Baby blues on ainakin täällä ollut todella vahvasti välillä läsnä. Ei onneksi koko ajan vaan lähinnä hetkittäin, esimerkiksi illalla väsymyksen tullessa eniten esiin.

Ajatuksia imetyksen alkutaipaleelta @monasdailystyle

Ajattelin nyt jakaa muutaman ajatuksen imetyksestä ja siitä miten se meillä on lähtenyt liikkeelle. Alkuun todettakoon, että oma asenteeni imetystä kohtaan oli todella rento ja luonteva. Haluan alleviivata tuon, koska en olisi ennen synnytystä voinut kuvitella, että imetys tulisi kohdallani olemaan vaikeaa. Heh, sen olen kuitenkin oppinut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana, että mikään ei yllätä, vaikkei menisikään niin kuin olen kuvitellut:D Eikä muuten mennyt imetyskään. Jotenkin ajattelin, että kunhan en asiaa stressaa ja olen hiukan etukäteen lueskellut asioita tulee homma sujumaan kuin itsellään. Hell yeah :D Ei todella mennyt niinkuin strömsössä.

Sektion jälkeen heräämöstä osastolle päästyäni Eetun ja Salaman luokse sain Salaman heti rinnalle. Tuo ihana ja niin herkkä hetki olikin kaikkea muuta mitä odotin. Koko keho tärisi (lääkkeistä), joka paikkaan sattui ja pelkäsin haavaa ihan vietävästi. Ensimmäisestä yöstä en edes muista juuri mitään. Sairaalan olosuhteet eivät olleet kaikkein optimaalisimmat rentoutuneelle ololle , joten maidon nousu ei ollut mitään päätähuimaavan nopeaa.

Salama ei myöskään varsinaisesti rakastunut heti ensisilmäyksellä äidin pieniin ja mataliin nänneihin vaan imuotteen löytäminen oli työn takana. Muutaman kerran homma onnistui, mutta heikosti. Tiistaina päivällä hoitaja ehdotti rintakumin käyttöä ja sen Salama sitten hyväksyikin heti. Itselle tuli tuossa vaiheessa iso huojennus ja olihan se ihan super mukavaa, kun rintakumin käyttö helpotti kipeytyvien rintojen arkuutta.

Pieniä (tärkeitä) tippoja tuli tiistaina, mutta Salaman ollessa 1,5 vuorokautta yksi hoitajista kiukkuisena suorastaan tyrkkäsi pullollisen korviketta yöllä Salamalle, koska emme olleet hoksanneet katsoa tarpeeksi tarkkaan pissan tuloa. Tähän väliin todettakoon, että kyllä on muuten isoja eroja vuorojen väleissä sairaalassa. Jokaisella tuntuu olevan sielläkin omat mielipiteensä.. Tästä kirjoitan vielä ihan erikseen.

Ajatuksia imetyksen alkutaipaleelta @monasdailystyle

Korvikkeen annon jälkeen minä hormoonimyrskyineni menin ihan maahan. Miksi sitä nyt jo piti antaa, eikö ole ihan normaalia, että muutaman päivän kestää, ennen kuin maito lähtee kunnolla nousemaan? Ja niitä pieniä tippoja oli kuitenkin tullut kyseisenä päivänä. Toiveistamme huolimatta hoitaja ei myöskään antanut luovutettua äidinmaitoa, jota olimme toivoneet mikäli minulle olisi tullut leikkauksessa jotain komplikaatioita. Edeltävä ihana hoitaja oli nimenomaan sanonut Eetulle, ettei edes olisi tarjonnut korviketta vaan ehdottomasti annetaan luovutettua äidinmaitoa ensimmäisinä päivinä mikäli sille tarve tulee. No pissa tuli ihan normaalisti seuraavana päivänä, mutta paino oli keskiviikon punnituksessa laskenut 8% ja lääkäri kehoitti jäämään vielä yhdeksi yöksi, jotta voidaan tarkkailla painoa vielä, ettei se laske enempää. Kaikki tämä yhdessä sai tämän uuden äidin todella epävarmaksi. Pitäisikö sitä maitoa nyt tulla ihan suihkuna jo tässä vaiheessa, olenko ihan paska imettäjä/äiti, kun olisin halunnut rauhassa odottaa muutaman päivän maidon nousua, enkä antaa korviketta? Epävarmana kaikista tunteista keskiviikon ja torstain välisenä yönä annettiin sitten rinnan lisäksi korviketta (nyt saimme luovutettua äidinmaitoa) ja heti torstaina paino olikin lähtenyt nousuun. Kotiin lähdettiin tyytyväisenä.

Heti kotona alkoi tietysti kauhea stressi, että nyt pitää hakea korviketta kotiin, koska eihän se oma maito millään riitä tai pahimmassa tapauksessa sitä ei tule lainkaan! Lisää stressiä ja mietittävää siis heti kotiutuessa imettämisen kanssa.

Ajatuksia imetyksen alkutaipaleelta @monasdailystyle

Ensimmäiset päivät kotona annettiin rintaa ja osan imetyskertojen päätteeksi vielä lisänä korviketta. Päädyttiin hankkimaan Arlan luomukorviketta. Kotona rinnoissa alkoi vihdoin tapahtua ja yöt meni hurjan hikoilun merkeissä. Maito alkoi selvästi nousta.

Viikonloppuna Eetu lähti hakemaan käsikäyttöistä rintapumppua ja se oli kyllä loistava hankinta! Ihan jo henkisenkin puolen takia, kun huomasin konkreettisesti, että kyllä niistä rinnoista jotain tavaraa tulee. Harmittaa, etten ottanut kyseistä vekotinta mukaan sairaalaan, mutta eipä olisi käynyt mielessä, että sille olisi voinut olla sielläkin tarvetta.

Neuvolan kotikäynnillä Salaman paino oli lähtenyt huikeaan nousuun ja viikossa oli tullut 300g lisää, joten saatiin lupa jättää korvike kokonaan pois. Noh itselle se ei ollutkaan henkisesti enää niin helppoa. Heh, kunnon ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten äiti:D Ensin ajattelee, että ei korviketta ja sitten siitä onkin jo vaikea luopua. Ota tässä nyt selvää omista tunteista ja ajatuksista;)

Korvikkeita on edelleen kaapissa ja niihin turvaudutaan lähinnä silloin, kun äidillä tulee uskonpuute. Vielä en ole valmis siihen, ettei niitä kaapista löydy. Maitoa tulee rinnoista hyvin, mutta silti takaraivossa on itsellä olo, ettei sitä tule niin paljon, kuin Salama söisi.

Tasan viikko sitten alkoi kunnon imuttelukausi. Salama tuntuu viihtyvän tissillä ikuisuuden. Luin tiheän imun kaudesta ja ajattelin viime viikon torstaina, että no tämä kestää muutaman päivän. Viikko jo mennyt ja mikäli herralta kysytään hän voisi nukkua kaikki päikkärit rinnalla. Tutti kelpaa joskus harvoin, mutta se sylkäistään yleensä nopeasti pois, kun tajutaan, ettei sieltä mitään maitoa tule. Päivisin tämä on ihan ok, mutta iltaa kohden, kun oma väsymys alkaa kerääntyä huomaan, että ajatukset eivät ole sitä mitä niiden pitäisi olla. Googlen taas laulettua, löysin “imetys ahdistaa” hakusanalla tietoa D-MER:stä (Dysphoric Milk Ejection Reflex), joka tarkoittaa juuri ennen tai maidon herumisen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin. Check. Tämäkin vielä.

Nyt aloitin lukemaan monen kehumaa Tracy Hoggin The Baby Whisperer– kirjaa ja pohdin, että voisiko olla, että herra on “snacker”. Eli herkuttelee tissillä hetken ja nukahtaa ja sitten onkin taas jo nälkäinen tosi pian uudestaan. Eli ei tule kunnolla täyteen millään imetyksellä. Olen imettänyt niin, että pyrin vaihtamaan rintaa usein. Tätä suositeltiin jo sairaalassa. Kirjassa kehoitetaan imettämään ainoastaan toisesta rinnasta kerrallaan. Tämä on selitetty hyvin sillä, että maidon koostumus on eri vaiheissa erilaista. Ensin alkuun 5-10 minuuttia vetistä  (jonka jälkeen melkein olen jo vaihtanut rintaa, joten Salama saanut vain tätä “kevyttä” kamaa) ja seuraavana korkea proteiinipitoista ja lopuksi 15-18 minuutin jälkeen rasvaista ja täyttävää.

Nyt siis seuraavana testissä tämä toisesta rinnasta syöttäminen kerrallaan ja katsotaan onko Salama tyytyväisempi ja saisi nukuttua paremmat unet sen myötä. Ilmavaivoja on myös ollut välillä, muttei mitenkään ihan hurjan paljon. Pientä ähinää ja puhinaa pierujen kanssa, mutta ei itkukohtauksia. Jatkuva imettäminen ehkä lisää noita pieruttelujakin, joten josko nekin vähenisi…?

Ajatuksia imetyksen alkutaipaleelta @monasdailystyle

Kyllä on paljon tunteita ympätty niinkin luonnolliseen asiaan, kuin imettäminen. Varmasti juuri synnyttäneenä on herkimmillään ja tekee pienistä asioista välillä isoja, mutta kyllä täällä on muutamat isot itkut itketty, kun ei ole tiedetty mitä tehdä ja mikä on parhaaksi sekä Salamalle ja minulle. Tiedostan itse vahvasti sen, että koko ajan on myös muistettava oma jaksaminen sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Mikäli minä väsyn tai pahimmassa tapauksessa masennun, ei voi Salamakaan hyvin. Sama pätee myös Eetuun! Mikäli Eetu väsyy liikaa, näkyisi se minussa ja sitä kautta taas Salamassa. Eetu onkin ollut valtava tuki niin imetyksen kanssa, kuin kaikessa muussakin. Rakas on tehnyt aamupaloja jääkaappiin valmiiksi ja tekee muita arjen asioita omien töiden ohella sen mitä pystyy ja ehtii. Kultaisia keskiteitä siis etsien niin, että koko perhe voisi mahdollisimman hyvin. ♥

Toiveena on, että imetys alkaa sujua mutkattomasti ja rutiinilla niin, että voisin sitä jatkaa mahdollisimman pitkään. Toivon myös, että päästään mahdollisimman pian rintakumeista eroon. Alkuun ne tuntui ihan taivaan lahjalta, mutta nyt niistä on tullut riesa. Milloin ovat hukassa, jatkuva peseminen ja keittäminen ja aiheuttaako ne kuitenkin ilmavaivoja jne. Joka päivä siis muutama harjoitus pelkästään omilla rinnoilla ja isot peukut pystyyn, että hyvä imuote löytyisi pelkästä rinnasta pian.

Tässä siis oma imetystoiveeni ja suunnitelmani seuraaville päiville/viikoille:

– Päivällä pumppausta, jotta maidon tuotanto lisääntyy ja saadaan pulloon illaksi “lisämaitoa” korvikkeen sijaan.

– Vain toisesta rinnasta kerrallaan imetys n. 20 min

– Imetyksestä avoimesti puhuminen, ettei se ala liikaa ahdistaa ja lopu kokonaan!!

– Avun hakeminen imuotteen löytämiseen ilman rintakumia

– Kantoliinan hankinta

Millaisia fiiliksiä siellä muilla on ollut vauvan syötöistä ensimmäisinä viikkoina?

You Might Also Like

40 Comments

  • Reply
    Anne
    18.8.2017 at 11:20

    Heippa! Itse aloitin aikanaan imettämisen rintakumeilla. Niiden kanssa meni noin 3kk, sen jälkeen vauvan suu oli jo niin iso että sai haukattua rinnan kunnolla tsemppiä imetykseen, vaatii kärsivällisyyttä ja sitkeyttä kauheesti. Ja luota siihen että maito riittää, sitä tulee vauvan tarpeen mukaan

    • Reply
      Mona
      18.8.2017 at 11:31

      Kiitos Anne kommentista <3 Tuota pohdinkin, että josko vauvan suun kasvettua helpottuu myös tuo rintakumin poisjättäminen. Kiva kuulla, että siellä se on onnistunut! :) Ja kiitos tsempistä <3

  • Reply
    Nimetön
    18.8.2017 at 11:31

    Mun esikoinen syntyi huhtikuussa ja olihan imetys alkuun pienoinen shokki. Se vei kaiken ajan, kun alle tunnin välein meidän pieni söi. Päivät tuntui sujuvan parhaiten turhautumatta, kun en edes yrittänyt tehdä mitään= makoilin pienen vieressä ja syötin aina kun hän halusi. Voin sanoa, että ihan muutamat netflix sarjat tuli siinä köllötellessä katsottua :D joskus yritin jotain tehdä, mutta se turhautti, kun ainahan se piti jättää kesken uuden imetysrumban alkaessa. Tämä sai minut alkuun lähes pelkäämään ja inhoamaan imetystä. Muistan joskus vain huokaisseeni miehelleni että mä en halua imettää, anna hänelle korviketta, en vain jaksa. Mieheni tällöin kantoi vauvaamme sylissään ja antoi minulle aikaa kerätä taas voimia. Lopulta ei sitten korviketta annetukkaan, puolen tunnin “voimien keruu” auttoi vaikeisiin hetkiin. Ensimmäisen kuukauden aikana olin useampaan otteeseen valmis luovuttamaan, se tuntui liian raskaalta minulle. Onneksi kuitenkin sinnittelin, nyt poitsun ollessa neljä kuukautta, imetys tuntuu niin vaivattomalta, hän imaisee itselleen masun täyteen viidessä / kymmenessä minuutissa ja jaksaa puolitoistatuntia. Huomasin imetyksen helpottavan noin kahden-kolmen kuukauden iässä, kun vauva oppi tehokkaammaksi imijäksi. Eli useimmilla se kyllä helpottaa, pikkuhiljaa se imu tehostuu ja nopeutuu! :) Mutta turhia paineita ei kannata ottaa tai tuntea syyllisyyttä mahdollisesta korvikkeiden käytöstä. Korvikkeet ovat nykypäivänä jo laadukkaita ja äidinkin hyvinvointi ja mielenrauha on oleellinen osa perheen hyvinvointia.

    Itseä ainakin lohdutti toivo siitä, että tiheän imun kauden aikana vauva vain tilaa lisää maitoa ja vauvan kasvaessa imukerrat nopeutuvat ja vähenevät. Tsemppiä, imetys ei ole helppoa, mutta vauvan kasvojen tuijottelu imetyksen aikana ja se äärettömän suuri rakkauden puuska pientä nälkäistä tuhisijaa tuijotellessa helpotti itsellä oloa. Ja joskus jokin kiva tekeminen imetysmaratonien ajaksi helpotti myös oloani, esim. kivat ja helpot välipalat, sarjojen katselu, hyvä kirja ja itse olen tehnyt paljon ristikoita tabletilla. Niin ja paineita täydellisestä äitiydestä ei kannata ottaa, jokainen lastaan rakastava äiti on täydellinen omalla tavallaan! Tsemppiä!

    • Reply
      Mona
      18.8.2017 at 11:37

      Ihana ihana sinä <3 Kiitos voimaannuttavasta kommentista ja omien kokemusten jakamisesta :)

  • Reply
    Riikks
    18.8.2017 at 11:35

    Moi. Vitsi, tuo Naistenklinikan lapsivuodeosaston meininki, hoitajissa todellakin oli eroa, oli myös oma kokemukseni synnyttäessäni seitsemän viikkoa sitten! Kyllä kotioloja osaa arvostaa sairaalassa olon jälkeen ihan eri tavalla :).

    Tuohon imetykseen voin antaa vielä sellaisen vinkin, että mikäli Salaman maha- tai ilmavaivat lisääntyy tai tulee vihertävää kakkaa, kannattaa syöttää samasta rinnasta useita kertoja putkeen. Jos vaihtaa tiheään rintaa, saa vauva vain ns. etumaitoa, mikä on sokeripitoisempaa ja ilmavaivoja aiheuttavaa, toisin kuin rasvapitoinen ns. takamaito. Toinen kikka on pumppailla etumaitoa pois ennen syöttöä. Eron kyllä huomaa pumpatun maidon koostumuksesta, onko vetistä vai paksumpaa maitoa. Mulla maidontuotanto stabiloitui vasta vauvan ollessa 5-6 viikkoinen, siihen asti kokemukset olivat hyvin samanlaiset kuin sulla.. Joten saat kaikki sympatiani. Tsemppiä!

    • Reply
      Mona
      18.8.2017 at 11:40

      Oon ymmärtänyt, että tällä hetkellä synnäreillä etenkin täällä Helsingin alueella on tosi kova kiire ja huono työilmapiiri:( Se valitettavasti kyllä näkyy ja kuuluu… Toivottavasti siihen löytyisi ratkaisu ja kätilöiden ja hoitajien oloja saadaan parannettua. Niin tärkeää työtä, ettei sitä oikein voi korvata. Toivottavasti esim doulien käyttöä lisättäisiin ja vaikka sitä tuettaisiin jotenkin, ehkä se toisi edes pientä helpotusta kätilöiden kiireeseen… Ja kyllä – sairaalassa olon jälkeen koti oli kyllä maailman ihanin paikka :D Vaikka onhan se aina <3
      Ja iso kiitos vinkistä ja oman kokemuksen jakamisesta <3 <3 Haleja sinne :) <3

  • Reply
    Katja
    18.8.2017 at 11:42

    En olekaan vielä onnitellut vauvasta, paljon onnea ihanasta pienestä miehestä <3 :) meilläkin täällä laskettu aika on ihan käsillä ja omaa minimiestä odotetaan saapuvaksi päivänä minä hyvänsä. Nämä postaukset elämästä vastasyntyneen kanssa tulee loistavaan aikaan :D
    Mulla on imetykseen vähän samanlainen asenne kun sulla etukäteen! Pitää tiedostaa että mitä vaan voi käydä… viime viikolla sain rintapumpun ja innokkaana halusin testailla sitä jo. Ihmetyksekseni sain ekalla testauksella n. 10ml pumpattua ja oon nyt sitten pumppaillut (elokuisten ryhmässä puhutaan että pumppailu voisi edesauttaa supistuksia) ja ihan pakastanutkin maitoa 20-25ml per pumppauskerta. Pitäisköhän sitä ottaa sitten synnärille mukaan jos ei imetys siellä onnistu tai maitoa ei niissä oloissa oikein tule tarpeeksi… Eikö sairaalasta lainattu sulle rintapumppua? Pitää varmaan pakata sitten oma mukaan! Tsemppiä imetykseen! :)

  • Reply
    Anna
    18.8.2017 at 11:48

    Feel you…. puolivuotinen imetystaipaleeni on ollut ihan hirveä… aina joku ihme “hermosärky” tai tukos tai joku vaiva ja kipu tisseissä päällä…. meillä oli varmana tuo snackeri. Etanaakin hitaampi syöjä ja pullosta syöminen vielä hitaampaa… heh. Heti kun pystyt kokeilemaan, niin koitappa pumpata samalla toisesta kun imetät toisesta! Tulee paljon enemmän maitoa ja nopeammin pulloon. Ei se kyl helppoo ole!

  • Reply
    Duube
    18.8.2017 at 12:51

    Onnittelut Salaman syntymän johdosta!
    Muistan itse pohtineeni samoja asioita esikoisen kanssa pari vuotta takaperin, hän viihtyi vain rinnalla ensimmäiset viisi-kuusi viikkoa. Muistan itse että tuli monet itkut itkettyä kun homma tuntui niin raskaalta. Pelko siitä ettei vauva saa tarpeeksi maitoa oli kova- tosin täysin turha. Imeminen on vauvalle kovaa työtä ja toiset vauvat tarvitsevat rintaa enemmän kuin toiset, sehän on vauvalle myös turvallisin paikka ja imeminen tuo myös lohtua. Muutos kohdusta ulkomaailmaa on aika hurja- ajatellen tila, äänet, valo ja lämpö. Toiset tarvitsevat äidin syliä enemmän kuin toiset, meillä huhtikuussa syntynyt kuopus on ollut enemmänkin ryysk!-tyyppinen ruokailija heti alusta lähtien ja nukkuu missä vaan.
    Koita tehdä olosi niin mukavaksi kuin voit, netflix oli hyvä esimerkki :), jääkaappiin helppoa ruokaa mitä voi syödä samalla kun imettää ja puolen tunnin kävely vaikka lähikauppaan yksin on hyvä tauko tärkeästä työstäsi! Tuo vaihe menee nopeasti ohi, joten yritä nauttia sen hyvistä puolista :) Nyt on sohvalla lötköttelyyn erittäin hyvä syy, imetys ja oma palautuminen isosta leikkauksesta!
    Voimia sinulle!

  • Reply
    Jaana
    18.8.2017 at 12:58

    Meillä esikoinen syntyi tosi isokokoisena (yli 4kg), joten korviketta annettiin jo sairaalassa heti alusta-alkaen imetyksen lisänä. Ruokahalu oli vauvalla niin kova ja rintamaito ei todellakaan riittänyt mihinkään. Imetin sitten satunnaisesti n. 2kk, kunnes lopetin kokonaan (maitoa ei vain noussut, kun imetystä oli niin harvakseltaan ja kun vauva mieltyi pulloon….pullostahan vauva maidon sai vaivattomammin) ja siitä mentiin sitten täysin korvikkeella.

    Toisen lapsen kohdalla imetys lähti kuin itsestään sujumaan. Pikkukakkonen oli myös syntyessään huomattavasti pienempi, kuin esikoinen aikanaan. Tälle pienelle ei missään vaiheessa kelvannut tuttikaan, joten jotenkin vain ajauduttiin siihen imetyslooppiin. Itsekin olin vähän ihmeissänikin, kun “kaikki” tuntui menevän niin erillä tavalla, kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Vasta tämän toisen lapsen kohdalla huomasin itsekseni senkin, että imettäessä pitää juoda paljon paljon vettä. Esikoisen kohdalla en tajunnut, eikä kukaan minulle asiasta maininnut. Tämä on vähän jälkikäteen vaivannut, että olisiko rintamaito riittänyt, jos olisi ollut se iso vesilasi aina vierellä.

    Hyvin erilaiset kokemukset siis kummankin lapsen kohdalla. Tuttipulloesikoinen sai olla kaikkien läheisten sylissä syotettävänä ja tällä tavalla äidin omat kädet ja syli ei aina ollut niin täynnä ja sillä tavalla oli helpompi minulle. Toisen lapsen kohdalla käytännössä kannoin häntä sylissäni ekan vuoden 24/7. Tämä toinen lapsi oli jatkuvasti rinnalla juuri tuollainen – kokoajan syömässä -tyyppi. Itsekin kyllä niin mielelläni jäin siihen vauvaan kiinni, kun meillä toisen lapsen myötä tuli lapsiluku täyteen. Imetin häntä sitten 2,5 -vuotiaaksi saakka!

    Käytännössä monet kommentoivat minulle esikoisen aikaan, kuinka rintamaidolla lapsi kasvaa terveemmäksi, kun saa vasta-aineita äidinmaidosta jne… Loppujen lopuksi meidän esikoinen sairasti ensimmäisen kerran vasta 2,5-vuotiaana (flunssa), kun oli ollut päiväkodissa 0,5 vuotta. Yleisesti kumpikin lapsi meillä on sairastanut tooooodella vähän. Itse olen myös korvikkeella kasvanut aikanaan ja erittäin vähän sairastanut koko elämässäni. En siis millään muotoa allekirjoita yhteyttä imettämisen/imettämättömyyden ja lapsen sairastamisen välillä.

    Tsemppiä Mona ja Salama! Kun sillä tavalla tekee, mikä itselle ja lapselle toimii, niin ei voi mennä vikaan. Olet paras mahdollinen Äiti Salamalle juuri sellaisena, kuin olet <3 <3 <3

  • Reply
    Niina
    18.8.2017 at 13:18

    Mulla taas oli ihan päinvastainen kokemus. Jännitin imetystä etukäteen, mutta imuote oli heti tosi hyvä ja maito alkoi nousta nopeasti. Ongelmaksi minulle tuli “suihkutissit”, eli maitoa tuli vähän liikaakin ja vauva tuntui aina imemisen alussa hukkuvan maitoon. Ei kiva sekään. Ja tästä seurasi tietysti ilman joutumista mahaan ja meidän vauvalla olikin tosi paljon ilmavaivoja ja raasu itki niitä ensimmäiset pari kuukautta :( Nyt vauva on kolme kuukautta ja maidontuotanto on tuntunut tasaantuneen eikä ilmavaivojakaan ole niin paljon.
    Itseäni myös välillä ahdistaa imetys, koska siinä on niin kiinni. Haluan sitä tehdä, mutta välillä olisi kiva lähteä johonkin hetkeksi yksin ilman, että tarvitsi huolehtia, tuleekohan vauvalle nälkä. Olen kyllä välillä pumpannut maitoa, mutta tuntuu ettei siihen enää ole aikaa kun vauva ei päivisin nuku enää kuin lyhyitä pätkiä. Voisi kai sitä korviketta kokeilla, mutta se tuntuu jotenkin pahalta… joo, voi hyvänen aika näitä hormooneja tai mitä lie kun kaikesta pitää tehdä jotenkin hankalaa tai pitää tulla huono omatunto :D
    Mutta kaikilla on omat ongelmansa, silti samassa tilanteessa ollaan ja murehditaan ja halutaan vauvoillemme parasta <3 voimia sinne, kyllä tästä ja kaikesta muustakin selvitään :)

  • Reply
    Henni
    18.8.2017 at 13:26

    Ihana, että kirjoitat avoimesti kaikista tunteista. Uskon että kärsivällisyys on avainsana imetyksenkin kanssa :) ja armollisuus itseä kohtaan! Teet varmasti parhaasi. Nuo alkutaipaleen ikävät kokemukset synnäriltä on kyllä tosi kurjia. Olen kokenut myös sektiosynnytyksen, mutta imetyksen suhteen olin onnekas! Se onnistui alusta asti ongelmitta ja imetystaival esikoisen kanssa kesti 13kk. 7-kuisena vauvaa ei päivällä saanut rinnalle ollenkaan ja se oli raskasta, mutta meni ohi. Toisen vauvan olisi määrä syntyä talvella ja oikein odotan että pääsen imettämään taas! Aika on kullannut monet muistot esikoisen ajalta, ja nyt on vielä se isompikin lapsi hoidettavana. Mutta olen silti tosi odottavainen :)!

  • Reply
    M
    18.8.2017 at 13:30

    Moikka! Oma lapseni syntyi viikolla 35 eli oli keskonen. Meillä ongelmana oli matalat verensokerit ja bilirubiinin nousu, joihin ei tietenkään auttanut yhtään väsynyt vauva, joka ei jaksanut rinnalla edes olla eikä oma maitokaan noussut. Ekasta päivästä asti sai luovutettua maitoa ja myös minua kehoitettiin sairaalassa lypsämään, jota teinkin. Lisämaitoa myös kehoitettiin antamaan kotona niin kauan, kunnes syntymäpaino ylitetty..itse koin kaiken tämän vain helpottavana asiana, kunhan vain lapseni voi hyvin. Kun syntymäpaino oli ylitetty jatkoin imetystä ja jätin lisämaidon antamisen. Välillä sitä silti,varsinkin iltaisin, tarjottiin koska koettiin se kaikille helpommaksi. Vauva pysyi tyytyväisenä pidempää, itse sain levätä kun isi syötti ja näin että syö hyvän määrän. Meillä oli myös kontakti imetyspolille (tyks) ja neuvolaan ylimääräisiä kasvukontrolleja. Rintakumia käytettiin myös aluksi muutaman viikon ajan koska omat nännini olivat niin turpeat. Itse koin että nimenomaan neuvolan ja imetyspolin avut olivat tärkeät koska niiden kautta sai ohjeita ja näki että lapsi kasvaa. Minulla oli myös kokoajan olo, että jos ei mun maidolla kasva ja imetys tuottaa liikaa stressiä niin silloin meidän vaihtoehto on korvikkeisiin siirtyminen enkä ajatuksena pitänyt sitä mitenkään ahdistavana. Mutkia oli matkassa monia, mutta imetin 10kk ikään asti. Nää on juurikin niitä asioita,että neuvoja on sata erilaista ja myös tapoja. Kannattaa vain tehdä niinkuin omalle perheelle on parhaaksi..esim meidän tapaa antaa illalla pullosta isompi satsi maitoa (ns korvattiin yksi imetyskerta tällä) kauhisteli moni, mutta tämä toimi meillä ja helpotti meidän arkea ja levottomia iltoja todella paljon. Tämä vaihe siis kesti jokusen viikon jonka jälkeen imetyskerrat harvenivat ja lapsi oli tyytyväisempi ja siirryttiin taas pelkästään rinnalla olemiseen. Ite olen jopa ihmetellyt miten vähän olen tunteillut imetyksen kanssa. Alkujaankin oli asenne että kiva jos onnistuu mutta jos ei niin se ei maailmaa kaada. Jokaisella perheellä kuuluu olla oikeus toimia niin kuin parhaaksi itse asian kokevat. Ja kuten itsekin olet todennut, se vanhempien vointi heijastuu suoraan vauvaan! Tsemppiä imetyksen kanssa ja suosittelen tuota imetyspolia

  • Reply
    Saia
    18.8.2017 at 13:34

    Vinkkaan vaan, että olethan Imetyksen tuen facebook-ryhmässä? Se on ollut itselle kuin taivaanlahja! Esim. tuota etumaito/takamaitoa ei nykyään enää mietitä ja imetystä tehostetaan juurikin vaihtamalla rintaa usein yms. Siellä on huiput tukiäidit, joilta voi kysyä mitä vaan! Meillä takana 11kk imetystä ja alku oli juurikin noin tuskaista, ja jälkeenpäin harmittaa, ettei tiennyt itse tarpeeksi imettämisestä etukäteen, mutta hei, jokainen tekee parhaansa, ja se riittää sillä hetkellä täysin! <3

  • Reply
    M
    18.8.2017 at 13:39

    Onnittelut ihanasta pienestä pojasta!! <3

    Oli pakko kommentoida, kun kuulostaa niin samalta kuin oma alkutaipale tyttäreni kanssa yli vuosi sitten, sitä oli niin epävarma kaikesta alussa, ja baby blues ei auttanut yhtään asiaa! Itseäni auttoi hirveästi, kun puhuin asiasta neuvolassa, ja sainkin sieltä varuilta neuvolapsykologin puhelinnumeron. Sitä en loppujen lopuksi tarvinut, mutta jotenkin omaa oloa se helpotti hirveästi, että jos kuukauden jälkeen olo ei helpottaisi, niin minulla olisi keino hankkia heti apua. Mielestäni on muutenkin tärkeää puhua ääneen tästä asiasta, jotta muutkin uudet äidit tietävät, että se hormonien heittely ja jopa masentunut olotila on täysin normaalia, ja HYVIN yleistä!

    Imetyksestäkin halusin vielä sanoa, että se helpottaa ajan kanssa. Ensimmäiset viikot on tunne, että on pelkkä tissi. Aikaa kuluu imettämiseen ihan rutosti, ja välillä se itseäni ainakin ahdisti. Mutta kuten muutkin ovat sanoneet, niin kannattaa tehdä imetyshetkistä mahdollisimman helppoja itselle, ala katsoa uutta sarjaa tai lue kirjaa, niin aika kuluu siivillä. Ja välillä se aika kuluu kun vain tuijottaa ihanaa syöpöttelijää. <3 Parin kuukauden päästä vauva syö jo paljon nopeammin, ja silloin ainakin itse stressasin taas sitten sitä, että miksi vauva syö niin nopeasti, saako hän muka alle viidessä minuutissa tarpeeksi maitoa. Äitinä olo ei ole helppoa. :D Mutta se helpottaa kyllä! Nyt tyttö on 14kk ja viimeisiä imetyshetkiä viedään, aamuyön imetys on vielä jäänyt, kun itselläni onkin ollut yllättävän vaikeaa luopua imetyksestä, vaikka aluksi se tuntui välillä raskaalta. :P

    En enää muista mikä kommenttini pointti oli, kun aloin vain jaaritella. Halusin varmaankin vain tarjota vertaistukea ja tsempata, alku vauvan kanssa on ihanaa, mutta kaiken uuden opetteluun menee aikaa, ja välillä se tiedon määrä kaikesta on melkein liikaa. Täytyy vain yrittää luottaa itseensä ja ajatella, että "minä olen paras äiti vauvalleni". <3

  • Reply
    Maikki
    18.8.2017 at 13:41

    Peukutan kovasti tuota vauvakuiskaaja -kirjaa, mutta älä ota sitä liian vakavasti. Easy-järjestystä suosittelen kuitenkin lämpimästi kahden easy-vauvan kokemuksella. :) Eli imetä heti kun vauva herää (ja anna olla yhdellä tissillä niin kauan kuin haluaa, sitten vielä toinen jos haluaa), sitten aktiviteettia ja tekemistä, ensimmäisestä haukotuksesta vauva nukkumaan ja taas sama alusta. Näin vauvalle ehtii tulla kunnolla nälkä ja unien jälkeen ei heti nukahda tissille, vaan jaksaa syödä. Tämäkään ei varmasti toimi kuin taikaiskusta, mutta pikkuhiljaa. Yritä myös rentoutua ja nauttia imetyshetkistä, nuuhkuttele ja silittele vauvaa, se helpottaa myös herumista. :) Kovasti tsemppiä!

  • Reply
    Bianca**
    18.8.2017 at 14:25

    Tulit mieleeni, kun kirjoitin blogiini meidän perheen kieliasioista. Luin nimittäin joskus kirjoituksesi missä pohdit puhuvasi vauvalle myös englantia ja kommenttiosiota seuranneena se tuntui herättäneen kovasti keskustelua (suoraan sanottuna nousi melkein hikikarpalo otsalle vaikka hyvää tarkoittavaa varmasti olikin puolin ja toisin:D) Ajattelin vain vinkata, että blogissani on käynnissä arvonta, joka herättelee lapsen kielellistä tietoisuutta. Siitä on hyötyä oli perheessä sitten mitä kieliä tahansa. Tervetuloa osallistumaan :)
    http://thebernardandbianca.blogspot.fi/2017/08/kuka-saa-kuka-saa-lorupussiin-kurkistaa.html

    Niin ja onnea uudesta nyytistä ja tsemppiä vauvantuoksuiselle alkutaipaleelle <3

  • Reply
    Mintsu
    18.8.2017 at 15:45

    Hei Mona ja suuren suuret onnittelut pienokaisesta <3

    Omat lapset ovat jo 6 ja 8 mutta kaikki mahdolliset imetystaistelut ja rintatulehdukset aikoinaan käyneenä haluan kertoa että imetys tulee 99% varmuudella helpottumaan. Tekstistäsi huokuu kuinka paljon asiaan haluat panostaa ja vahva suunnitelmallisuus. Minulle ja vauvoilleni sopi hienosti yksi rinta kerrallaan imetys ja toisella syötöllä sitten toisesta. Kuulostaa hyvältä että yrität imetystä sopivasti ilman rintakumia, sen verran kun pystyy :) Ja pikkuhiljaa pidentää syöttövälejä. Vauvat on erilaisia ja te olette vasta tutustumassa toisiinne, anna aikaa ja ole lempeä itsellesi. Olet ihana, upea äiti! <3

  • Reply
    Jemima
    18.8.2017 at 16:20

    Hei! Itse pidin alkuviikkoina vauvaa paljon ihokontaktissa paidan alla ilman vaatteita. Sillä tavalla köllöteltiin sohvalla pitkiä aikoja ja se auttoi maidon nousussa. Koin imetyksen ekat 3 kk hyvin hankaliksi. Tuntui, että imetin vain jatkuvasti. Vauva usein vaati rinnalle, alkoi juoda ja nukahti samantien. Sitten 5 min päästä taas jatkettiin ja tällä tavalla olimme jumissa sohvalla ekat kuukaudet. Silmiä pyöritellen ihmettelin, miten kummassa muut naiset menivät vauvoineen ostareille yms. Never happened in my life. En kyennyt ekoina kuukausina liikkumaan mihinkään, vauva asui rinnalla. Koin usein, että maito ei riitä. Varsinkin kun vauva oli noin 6 vk, mietin koko ajan korvikkeen antoa. Oikeasti sitä ei tarvittu. 3 kk kohdalla elämä helpottui ja imetykseen alkoi tulla selvät ajat ja tauot. Muutenkin elämä oli helppoa, kun ruuat vauvalle oli aina mukana, matkustelimme ulkomailla ja retkeilimme vaikka missä jne.

    Hienosti olet saanut imetyksen alkuun sektiosta huolimatta! Se on upea juttu! Imetysteetä kannattaa myös oikeasti kokeilla. Ite mietin onko huuhaata, kunnes join sitä ja maidonmäärä lisääntyi ihan selvästi.

    Äitiys on ihanaa mutta ajoittain raskasta. Babyblues helpottaa ajan kanssa! Itselleni itkuisuus iski aina iltaisin, kun olin väsynyt. Suihkussakäynti muuten on ollut rentoutuskeinona täälläkin :). Minulla se auttoi aina noissa babyblueskohtauksissa. Itse olen kokenut äitiydessä raskaimpana sen, että pitää olla jatkuvasti läsnä. Joskus haluaisin vain olla ihan rauhassa, ja se läsnäolovaatimus on tosi kova, enkä jaksaisi koko ajan olla henkisesti läsnä.

  • Reply
    Elli
    18.8.2017 at 16:54

    Voi että Mona, onpa tosi kurja kuulla, että Naistenklinikalla on toimittu noin! Juuri synnyttä tuoretta äitiä pitäisi ehdottomasti kannustaa ja tukea imetyksen onnistumiseksi kaikin keinoin. Valitettavasti näin ei kyllä aina toimita…
    Mä synnytin viime syksynä kättärillä tytön, koka painoi kolmen kilon sijaan kkkien yllätykseksi vajaa 4,5kg. Sairaalassa kukaan ei kuitenkaan ehdottanutkaan lisämaidon ntamista, vaikka vauvan paino laski sairaalassa sen melkein 10%. Mulla maito nousi heti kun päästiin kotiin ja seuraavana päivänä sairaalan painokontrollissa painoa olikin tullut vauvalle tosi hienosti. Sairaalassa maitoa tuli mullakin vain tipoittain ja itsekin pumppasin siellä maitoa käsin lusikkaan, josta annoin sitä vauvalle silloin kun hän ei ollut rinnalla. Eli tuo on juurikin täysin normaalia. Harvemmalla maito kai sairaalassa nousee varsinkaan, jos kotiutuu nopeasti.
    Mä jännitin imetyksen onnistumista jonkun verran etukäteen, koska olin lukenut aika paljon aiheesta ja siitä, miten hankalaa se voi olla. Mutta yritin vaan uskoa, että kyllä vauva tietää mitä tekee ja että tätä naisten kehot on aina tehneet. Ja että yksikään vauva ei ole lukenut mitään opusta siitä, kuinka usein tai millä tavalla sen pitäisi olla rinnalla, kasvaa tai tehdä mitään muutakaan vaan ne toimivat täysin vaistojensa ohjaamina. Tätä hoin itselleni myös aina silloin kun joku ulkopuolinen vaikka neuvolassa sanoi jotain asiaankuulumatonta. Mulla on ollut omassa imetyksessäni isojakin haasteita, joissa valitettavasti edes imetystuki ry:n ihmiset eivät ole osanneet auttaa. Hakkasin päätäni monet kerrat seinään ja itkin hormonisumuissani asian vuoksi kun en nähnyt mitään ratkaisua siihen tilanteeseen. Lopulta kuuntelin vaan omaa äidinvaistoani, joka oli ihan viimeinen oljenkorsi ja sehän sitten toimikin. Eli mä miin liputan sen puolesta, että kuuntelet itseäsi ja Salamaa ja luotat siihen, että yhdessä te opitte tuntemaan toisenne ja saatte imetyksen toimimaan <3
    Onnellisuus ja tyytyväisyys on aina omien odotusten ja toteutuman summa. Onhan se tosi uusi tilanne tuoreelle äidille olla täysin korvaamaton henkilö, josta vauva on pitkään riippuvainen. Alku on aina raskasta, mutta kyllä se helpottaa <3 Kaikista vaikeuksista huolimatta mä imetän edelleen enkä ole koskaan nauttinut siitä yhtä paljon kuin nyt <3 Tuhannesti tsemppiä ja kärsivällisyyttä!! Minkä tien tai ratkasun te ikinä valitsettekaan niin se on teille varmasti oikea. Ja Salamalle olet paras mahdollinen äiti joka tapauksessa!

  • Reply
    Kristiina-Maria
    18.8.2017 at 20:38

    Toivotan kovasti tsemppiä! Varmasti tosi hyvä, että kirjoitat ja puhut asiasta, se varmasti auttaa! <3 Saako toivoa, että näille vauvajutuille olisi vielä tarkemmat tägit? Tälle vaikka imetys ja vaikka joku vauvafiilikset tmv. Luulen että ne olis juuri tälläisiä syvällisempiä postauksia, joihin olisi kiva itse palata, jos vauvajutut tulee ajankohtaisiksi. Esim. vauvan vaatepostaukset tavallaan vanhenee nopeammin, mutta tälläiset aiheet ei. :)

  • Reply
    Äiti
    18.8.2017 at 22:57

    Itse aikoinaan kaikki mahdolliset imetyskivut ja useat rintatulehdukset kokeneena voin sanoa että imettäminen on jokaisen lapsen kohdalla hyvin yksilöllinen kokemus. Toinen kerta ei ole samanlainen kuin ensimmäinen eikä kolmas varmasti kuin toinen… Itsellä imettäminen oli molemmilla kerroilla pitkälti hyvin kivuliasta. Minulle suositeltiinkin jossainvaiheessa imeytämisen lopettamista kokonaan niin neuvolan lääkärin kuin yliopistollisen sairaalan lääkärin toimesta. Mutta voin sanoa että omalla päättäväisyydellä ja sinnikkyydellä imetin molempia lapsiani lopulta 9 kk:ta. Suurimman osan vain täysin toisesta rinnasta. Toisessa rinnassani on ilmeisesti rakenteellinen hermovika joka teki imetyksestä yhtä tuskaa. Apuna jouduin alussa käyttämään rintakumia, käsirintapumppua, sähkörintapumppua, tuttipulloa, korvikemaitoa, antibioottikuureja rintatulehduksiin, nännirasvoja yms… kaikki kaalinlehtikonstit on myös kokeiltu. Toisen lapsen kohdalla sähköistä rintapumppua jouduin lopulta käyttämään alussa n. 3 kk koska rintani olivat niin kipeät ja rikki. Rintatulehdus oli kerran toisen lapsen kohdalla niin paha että sairaalan lääkäri olisi halunnut minut sisään antibioottitiputukseen mutta lopulta söin kahta antibioottia suun kautta koska huoleni kotona olevasta vauvasta oli niin kova. Rintatulehdus voi saada äidin todella kipeäksi ja heikoksi, toivon että säästyt niiltä. Kärsin niistä myös imetyksen loppuessa ja silloinkin sain avun vain antibioottikuurista. Rintapumpun ja tuttipullon avulla syöttämisestä huolimatta lapseni oli kuitenkin lopulta todellinen tissipoika joka ei koskaan edes tuttia käyttänyt. Kaiken avun otin aina vastaan mitä sain. Kummatkin lapseni 6,5 ja 4,5 vuotta voivat hyvin vaikka ovat korvikemaitoakin saaneet. Siittä on ihan turha tuntee syyllisyyttä. Jotkut vauvat kasvavat eri syistä jopa pelkällä korvikemaidolla. Kokemuksesta voin sanoa että tärkeintä on tarjota lapselleen ravintoa, huolenpitoa, läheisyyttä ja rakkautta. Monilla vain on etukäteen imettämisestä liian ruusuinen mielikuva. Alkuvaikeudet sitten yllättävätkin, kun todellisuus ei vastaakkaan mielikuvaa. Maltti on kuitenkin valttia. Maidon nousukin on yksilöllistä. Vanhemmuuteen kuuluu välillä epävarmuus ja turhautuminen. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä eksy. Toisen lapseni kohdalla olen myös 2-3 kk iässä yötä myöten pumpannut hänelle sairaalassa maitoa joka nenämaletkulla hänelle annettiin. Sai rs- viruksen ja poika oli niin voipunut ettei syönyt laisinkaan. Siitäkin selvittiin ja eillen pikkuiseni oppi jo ajamaan pyörää ilman apurenkaita joten en voi olla kuin kiitollinen.

  • Reply
    Kaisa
    18.8.2017 at 23:09

    Tsemppiä imetyksen kanssa! Alkuun se vie ihan sikana aikaa, mutta kyllä se siitä helpottaa. Joku vinkkasikin Imetyksen tuen, niillä on nykyään myös chat-tukea jos fb-ryhmä ei houkuttele.

    Kantoliinasta sen verran, että se kannattaa käydä ostamassa Ipanaiselta, sieltä saa samalla todella asiantuntevaa opastusta aiheeseen! Siellä on myös pääkaupunkiseudun parhaat valikoimat, jos päätyy kantamaan paljon, niin on kiva että liina sopii omaan tyyliin ;). Kantoliinayhdistyksellä on myös tukihenkilöitä, joilta voi pyytää apua jos omin voimin ei suju. Monesti kyse on ihan pikkujutuista, joiden avulla kantaminen muuttuukin sekä äidistä että vauvasta kivaksi hommaksi.

  • Reply
    Kaisa
    18.8.2017 at 23:10

    Onnea uudesta suloisesta perheenjäsenestä! Teidän tähänastinen imetystaipale kuulostaa todella samankaltaiselta kuin meillä aikoinaan esikoisen kanssa! Vauva syntyi kiireellisellä sektiolla keskosena ja joutui heti teho-osastolle. Hänelle annetiin siellä heti luovutettua maitoa. Oma maitoni nousi muistaakseni vasta neljäntenä päivänä ja imetys oli tosi takkuista! Vauva oli niin pieni ja uninen ettei hän saanut kunnolla otetta rinnasta. Pumppailin ja itkin :( Välillä vauvalle annettiin vielä luovutettua maitoa, koska omani ei riittänyt. Viikon sairaalassa olon jälkeen pääsimme kotiin, ja jatkoimme imetyksen ohella myös korvikkeen antamista. Muistaakseni annoimme korviketta lisänä noin 1,5kk, jonka jälkeen sen pystyi jo jättämään pois. Alun takkuilun jälkeen aloin jopa nauttia imetyksestä ja imetinkin esikoista yhteensä 21 kuukautta :)

    Tuota ahdistustunnetta minäkin pähkäilin ja Imetyksen Tuki ry:n Facebooksivulla törmäsin tähän D-Mer-termiin. Se on kyllä jäänyt mietityttämään, että mikä biologinen tarkoitus tuolla tunteella voi olla? Luulisi biologian kannalta, että juurikin päinvastainen tunne olisi lajinkehitykselle suotuisampaa??

    Tsemppiä jatkoon ja ihanaa, että puolisosi on tukenasi!

  • Reply
    MiinaP.
    19.8.2017 at 01:14

    Onnea tuhannesti teille söpöstä pikkuisesta! :)

    Ja oi miten tutulta kuulostaa mietteesi imetyksen alkutaipaleelta! Itketti lukea tekstiäsi. Meillä nimittäin oli esikoisen kanssa sama rintakumi-ongelma ja terkkari epäili että siitä syystä vauva kasvoi todella hitaasti, ravattiin painokontrolleissa jatkuvasti ja lopulta jouduin lopettaamaan imetyksen kokonaan vauvan ollessa nelikuinen. Kyllä suretti ja miehelle itkin miten surkea äiti olen :( ja itsekään en etukäteen stressannut. Imetys vaan menee niin tunteisiin, ei sitä voi muut kuin äidit ymmärtää mikä se juttu on!

    Siirryttiin siis pulloruokintaan ja korvikkeisiin. En saanut maitoa pumppaamallakaan rinnoista ja imetyksen lopettaminen kävi tuosta noin vaan, ilman että rintoja olisi tarvinnut pumpata tyhjäksi ja se jos mikä kertoi siitä, että terkkari oli oikeassa: vauvan ote rinnasta oli rintakumin kanssa huono, eikä hän saanut kunnolla maitoa, mistä syystä rinnat koko ajan vähensivät maidon tuotantoa. Ja minä ihmettelin miten vauvan paino ei nouse riittävästi vaikka vauva koko ajan rinnalla! Enimmäkseen vauvamme oli tyytyväinen eikä itkenyt nälkäänsä ja todennäköisesti tottui vähitellen hidastuneeseen maidon saantiin. Tosin välillä sai ennen tuota 4 kk ikää jo korviketta pullosta, silloin kun kitisi jatkuvasta imetyksestä huolimatta ja tulkitsimme, että ehkä johtuu nälästä. Jälkeenpäin tajusi miksi oli niin nälkäinen..voit kuvitella sitä äidin surua kun mietin olinko tuottanut kärsimystä vauvalleni pitämällä nälässä..:(( mutta toisaalta se, että oli suhteellisen vähäitkuinen ja tyytyväinen enimmäkseen, kertoo että ei hän sentään pahoin kärsinyt.

    Meillä rintakumi annettiin sairaalassa käyttöön, koska ilmeisesti hyvin pitkäksi venyneen alatiesynnytyksen päätteeksi vauva oli niin väsynyt ettei yksinkertaisesti jaksanut imeä, rintakumin kanssa jokatapauksessa vasta alkoi onnistumaan. Siitä saa kuulema paremman simulaation eli väsynyt vauvakin tajusi alkaa imeä sen avulla paremmin. Toinen kätilö sairaalassa ennen kotiinlähtöä vähän ihmetteli miksi yhä on rintakumi käytössä, ja miksi se on otettu käyttöön vaikka rinnanpääni ovat niin hyvät imetystä ajatellen. No, en tiedä sitten, olisiko tämä kyseinen kätilö osannut neuvoa sellaisen imetysasennon, jonka avulla vauvamme olisi heti alkanut syömään, ei hän alkanut neuvomaan enää siinä kotiinlähtöä tehdessämme ja itselläkin olo jo kiire kotiin. Ja ajattelin, että kotona sitten opettelen eroon rintakumista ja etsinkin ohjeita netistä. Imetystuki ry:n sivuilta löytyi hyvät ohjeet, mutta en vaan saanut vauvaamme opetettua..ihan pari kertaa unisena onnistui.

    Ja voi miten aloin vihata noita kumeja..juuri se jatkuva pesu ja keittäminen..yöllä pimeässä niiden etsiminen.. tuntui myös että huomaamaton imetys julkisemmalla paikalla oli mahdotonta kun piti vekslata niiden kanssa. Oikeastaan siitä syystä oli helpotus siirtyä kokonaan pulloruokintaan.

    Meillä on nyt viisi lasta ja imetykset on sujuneet hyvin tuota esikoista lukuunottamatta. Toisilla kerroilla pyysin apua sairaalassa aina kun siltä tuntui, toiselta kätilöltä jos toinen ei osannut auttaa niin hyvin. Lisäksi olin päättänyt, että rintakumia en enää koskaan suostu ottamaan käyttööni.

    Teillä tuskin on samaa ongelmaa maidon tulon kanssa, koska painoa on kertynyt vauvalle hyvin? Mutta kannattaa olla tietoinen, että rintakumi voi yhdistettynä huonoon imuotteeseen vähentää maidon tuotantoa. Toivon, ettei teille käy niin, ja että pääsette rintakumeista eroon! Olen monelta kuullut sen onnistuneen, joten toivoa kyllä on ja kannattaa mennä vaikka imetyspolille apua saamaan.

    Tsemppiä teille alkutaipaleelle! Tuo alkuaika on hurmaavaa näistä imetysstresseistä huolimatta!<3

  • Reply
    MiinaP.
    19.8.2017 at 01:34

    Tarkennus vielä edelliseen rintakumi-kommenttiini: imuote ei aina automaattisesti ole huono rintakumin kanssa, jolloin sen avulla voi ongelmitta imettää miten pitkään vain! Mutta joskus käy niin, kuten meillä, että sen avulla vauvan ote jää kapeaksi ja suppeaksi. Vasta myöhemmin, toisten vauvojeni kohdalla huomasin miltä oikea laaja imuote näyttää. Kannattaa perehtyä tähänkin imuoteasiaan ja tarkistaa että se on kunnossa. Imetyspolilla osaavat varmasti sen katsoa!

    Huono imuote aiheutti kenties myös sen, että ilmaa meni paljon masuun, ja pulauttelu ja ilmavaivat olivat jatkuva riesa. Alkuun ajattelin, että paino ei nouse siksi, että vauva pulauttelee niin usein, mutta uskon, että se ei ollut syy vaan seuraus huonosta imuotteesta.

  • Reply
    Kohta kahden lapsen äiti
    19.8.2017 at 09:16

    Kun luin tätä sun tekstiä aloin miettimään, että sektiota lukuun ottamatta minulla oli imetyksen kanssa aivan identtinen alku. Kävin juuri samanlaisia ajatuksia läpi ja imetys tuntui todella vaikealta. Haluan lohduttaa sua, että ainakin minun kohdalla imetys helpotti, kun vauva oli 4kk. Sen jälkeen vasta oma maidon tuotanto tasaantui ja sitä tuli riittävästi, imetyshetketkin kesti enään 5-10min. Se tuntui niin luksukselta, koska alussa sain imettää kokoajan ja silti ei tuntunut vauvalle riittävän. Vaikka alku oli haastava ja vaati itseltä henkisesti ja fyysisesti paljon, niin miten palkitsevaa olikaan lopulta, kun sai aitoa nautintoa imetyksestä ja ei tarvinnut enää stressata siitä!! Uskon, että jos vaan jaksat sinnikkäästi tämän hankalan alun, myös sinulla tilanne varmasti helpottaa ja pystyt nauttimaan imetyksestä<3 Paljon voimia vauva-arkeen!!

  • Reply
    Laura
    19.8.2017 at 09:39

    Moikka! :) Ensinnäkin paljon onnea teille ihanasta vauvasta! Oon seurannut pitkään blogiasi, ja on ollut kiva seurata myös näitä vauva-aiheisia juttuja, itsekin kun tulin viime vuonna äidiksi :)

    Ajatuksesi kuulostaa suurilta osin tosi tutuilta! Tuo imetyksen intensiivisyys tuli minullekin hieman yllätyksenä, vaikka sitä kuinka koki olevansa kaikesta perillä ja henkisesti valmistautunut kaikkeen (myös negatiiviseen ja raskaaseen) ennen synnytystä. Meillä homma lähti onneksi alun jälkeen tosi hyvin käyntiin, käytin rintakumeja vain synnärillä, kunnes ihana sairaanhoitaja/kätilö auttoi kärsivällisesti oikean imuotteen löytymisessä :) Kokeile sinnikkäästi, jospa vauva oppisi otteen pikkuhiljaa ilman kumejakin, mutta älä ota turhaa stressiä! Muakin jännitti aluksi, että oppiiko vauva syömään rinnasta ilman niitä kumeja, vaikkei niistä toki mitään haittaa ollutkaan siinä ekoina päivinä varsinkaan :)
    Nyt imetys sujuu erittäin hyvin, ja niin kuin joku olikin sanonut jo aiemmassa kommentissa, sujuu vauvan syöminen huomattavasti nopeammin hieman myöhemmin, eikä imetykseen enää kulu tuntikausia päivästä :)

    Se on myös sanottava, että tuo tiheän imun kausi (tai kaudet, niitä oli useampi kuin yksi) tuli mulle jostain syystä yllätyksenä, lähinnä se miten kauan vauva voikaan viihtyä siinä rinnalla! Mietin useasti, että eikö maitoa tule tarpeeksi. Varsinkin niinä hetkinä, kun tuntui, että vauva jotenkin hermostui ja “raivosi” rinnalle, mutta silti jatkoi imemistä sen jälkeen. Kaipa kyseessä oli jotkin rintaraivarien/tiheän imun kauden tyyliset, mutta sinnikkyyttä se vaati hetkittäin, ja uskoa siihen, että kyllä kroppa toimii niin kuin pitääkin. Vauvan paino lisääntyi alun pudotuksen jälkeen kuitenkin koko ajan, joten ilmeisesti oma maito riitti hyvin, vaikka ihmettelin ja huolestuneena seurasin tuota tuntikausien syöntirumbaa uutena äitinä :D Mulla auttoi välillä se, että luin kännykästä kaikkea samalla kun imetin, sitä pystyi tekemään niin sohvalla istuessa kuin sängyssäkin maaten. Vaikka vauva ihana onkin, tarvitsin jotain tekemistä hänen tuijottelunsa lisäksi silloin kun imetykseen meni useampi tunti päivästä, mutten kuitenkaan halunnut liikaa äänekkäitä virikkeitä vauvan ympärille esim TV:n muodossa.

    Baby blues yhdistettynä alun ihmetykseen ja uuden arjen omaksumiseen oli mulle ehkä se hämmentävin asia. Oon yleensä tosi positiivinen tyyppi, mutta ne baby bluesin tuomat ahdistavatkin tunteet oli mulle hetkittäin jopa hätkähdyttävän outoja ja vieraita. Onneksi tiesin mistä on kyse, sen avulla osasin hyväksyä ne tunteet ja ymmärsin, että yleensä ne menevät ajan kanssa ohi :) Ja niin menivätkin. Vauvan kanssa on ihanaa, mutta mielestäni äitiyteen kuuluu myös paljon negatiivisia ja uusia, hämmentäviä tunteita, jotka kannattaa oppia hyväksymään osana äidiksi kasvamista. Ne eivät tee kenestäkään huonoa äitiä, vaan ovat osa sitä suurta tunteiden kirjoa, jota niinkin suuri elämänmuutos kuin lapsen saaminen tuo tullessaan :) Luota siis itseesi, oot paras ja ihana äiti lapsellesi, vaikka välillä tulisikin huono fiilis tai tuntuisi siltä, ettei osaa, jaksa tai ei vaan onnistu. Hienoa, että puhut noista asioista, ja hienoa, että sulla on Eetu siellä tukena! Mulle oman miehen tuki ja vauva-arjen jakaminen yhdessä on ollut äärimmäisen tärkeää :) Puhukaa asioista jatkossakin, ja muistakaa myös väsyneempinä hetkinä, että tuo elämänvaihe kaikessa ihanuudessaankin tuo omat haasteensa arkeen, mutta niistä selviää yhdessä :)

    Paljon tsemppiä ja rakkautta teille suloisen vauvanne kanssa! :) Mielestäni oot tuonut upeasti esille varmasti monen äidin mielessä liikkuvia ajatuksia, jotka toimii erinomaisena vertaistukena samassa elämäntilanteessa oleville, niin isille kuin äidelle, kiitos siitä! :)

  • Reply
    Enni
    19.8.2017 at 09:50

    Moikka!
    Ensinnäkin, onnea aivan ihanasta pienestä❤️ Halusin vain jakaa aika samanlaisen oman kokemukseni ja yrittää sillä kannustaa! Meidän neiti syntyi tammikuussa suunnitellulla sektiolla (perätila) ja maidon nousun kanssa ihan samanlaiset kuviot kun sinulla eli nousi vasta sitten, kun päästiin kotiin. Ihan samanlailla olin ensin ihan maassa, että synnytyskokemuksen lisäksi, nytkö minulta viedään tämä imetyskokemuskin! Rintakumi otettiin myös käyttöön jo sairaalassa kun neiti ei saanut kunnon otetta. Lisämaitoa annettiin kotona 1,5viikkoa ennen kun paino lähti nousemaan ja saatiin se purkaa. Edelleen on yksi korviketetra laukussa, lähinnä äidin sielunhoidoksi… Yhtenä iltana tytön ollessa n. 2kk, hän vain päätti jättää rintakumin pois. Sen jälkeen ei ole rintakumia tarvittu (vaikka sellainenkin on äidin sielunhoidoksi vielä kaapissa :D) Nyt tyttö 6,5kk ja tissittely sujuu ja on meille molemmille tärkeää ❤️

    Se mitä tällä halusin sanoa on se, että älä luovu toivosta rintakumin suhteen vaikka ette siitä pääsisikään heti eroon, se on oikeasti mahdollista myös myöhemmin! Ja toinen asia, jos imetys on sinulle tärkeää niin itse ainakin mietin näin jälkeenpäin, että jokainen itku ja taistelu oli tämän arvoista!

    Ihania päiviä teille vauvan kanssa ja paljon tsemppiä! :)

  • Reply
    Iina
    19.8.2017 at 10:38

    Onnea pienokaisesta ! :) Meillä täällä 2,5kk ikäinen poitsu ja pakko sanoa että ensimmäiset 1,5kk oli ihan kauheeta kun oli aivan yliväsynyt ja kaikki aika meni imettämiseen. Nyt on ruvennut helpottamaan kun pärjää jo parikin tuntia syömättä ja hetken nukkui öisin 5-6h pätkän mutta siihen on tullut takapakkia. Joku suositteli imetyksen tuki ryhmää fb:ssä mutta itse jouduin eroamaan siitä jo ennen synnytystä kun tuli kauhea stressi etten ainakaan onnistu imettämisessä kun luin niitä juttuja.. Mutta kannattaa katsoa onko se itselle hyvä. Tsemppiä ! :)

  • Reply
    Krista
    19.8.2017 at 13:13

    Hei, ja onnea valtavasti pienokaisesta Teidän alkutaipaleenne kuulostaa hurjan paljon samalta kuin meillä vuosi sitten, kiireellinen sektio, maidonnousupulmat, lisämaidot, babyblues, jne. Erotuksena se, että mä en tiennyt etukäteen mitään imetyksestä. :D Imetyksen tuki fb-ryhmänkin löysin vasta myöhemmin, se on muuten sellainen ryhmä johon kannattaa ehdottomasti liittyä! Me taisteltiin ekat 6 viikkoa imetyksen ja korvikkeen annon kanssa, kunnes päästiin korvikkeesta eroon. Imetys helpottui sen jälkeen huimasti, vaikka toki erilaisia kausia tulee (rintaraivaroinnit, rinnasta kieltäytyminen, jne). Ja imetys jatkuu täällä edelleen, “vauva” on jo 1v 1kk. :) Jos yhden neuvon voisin vain antaa, se olisi että luota itseesi ja vauvaasi! Rintasi tuottavat kyllä tarpeeksi maitoa, kun annat vauvan olla rinnalla. :) (Vauvan itkeminen, raivominen, tyhjän tuntuiset rinnat, eivät kerro mitään maidon riittävyydestä.) Muista vain itsekin juoda ja syödä tarpeeksi, varsinkin hiilihydraatit auttavat herumiseen. Imetyksen tuen nettisivuilta (ja fb-ryhmästä) löydät paljon tietoa ja mm. imetyksen turvamerkit.

    Osittaisimetys on ruokintatavoista yleensä raskain, joten jos olette päässeet korvikkeesta eroon, niin en suosittele antamaan sitä enää säännöllisesti, mikäli koet imetyksen jatkumisen tärkeänä. Korvikkeen määrä nousee helposti pikkuhiljaa, mikä ajaa imetyksen vähitellen (tai nopeastikin) alas. Lisäksi, jos korviketta antaa säännöllisesti, sitä ei voi yhtäkkiä jättääkään pois, vaan imetystä täytyy tehostaa jotta maidontulo rinnoista lisääntyy vauvan tarpeita vastaavaksi. Vauva myös ajan myötä usein mieltyy pullon helppouteen, ja alkaa hylkiä rintaa. Jos pulloa käyttää, niin tutustukaa tahdistettuun pulloruokintaan. :)

    En osannut arvata etukäteen, mutta meillä alettiin hyvin pian kotiutumisen jälkeen nukkua perhepedissä (mikä helpotus sektiohaavan kanssa!), ja nukutaan edelleen. Yöimetykset ovat helppoja, kun ei tarvitse nousta sängystä ylös. Vinkkinä vain! :)

    Mä luotin alusta asti äidinvaistoihini, ja annoin vauvan nukkua rinnalla, nukahtaa rinnalle, nukkua öisin vieressä, syödä öisin (edelleen), enkä kuunnellut ohjeita, joita tuttavapiiristä satelee. Tuttikin meillä kelpasi vain puolivuotiaasta eteenpäin muutaman kuukauden, joten ilman on menty (tuttihan on muuten rinnan korvike, eikä toisinpäin, kuten joskus kuulee kun vauva asustelee rinnalla). Tee kuten sinusta tuntuu parhaalta, ja luota vauvaasi. ❤

    Imetys helpottuu ajan kanssa, lupaan sen! Minullekin saa laittaa viestiä, jos on jotain kysyttävää tai mietittävää. Tilanteenne kuulostaa niin samalta kuin meillä oli. Mukavaa jatkoa teille vauvan kanssa yhteisen arjen opetteluun.

  • Reply
    Kätilö
    19.8.2017 at 13:39

    Onnea vauvasta! ❤️ Alussa on hyvä vaihtaa rintaa tiheästi. Tällöin rinnat saa enemmän stimulaatiota, jolloin maito alkaa nousemaan nopeammin. Nyt kun maito on jo noussut, voit hyvin imettää pidemmän aikaa samasta rinnasta, kuten ajattelitkin tehdä. Voit välillä tehostaa imetystä vaihtamalla rintaa useammin, jos tuntuu etttä maito ei tahdo riittää. Ehdottomasti kannattaa liittyä Imetyksen tuen facebook- ryhmään, jos et ole vielä liittynyt. Sieltä saa kullanarvoisia vinkkejä ja vertaistukea. Luota itseesi! Kyllä se siitä varmasti lähtee sujumaan.
    T: Kätilö

  • Reply
    Anonyymi
    19.8.2017 at 14:16

    Itselle tuolloin puri hirveän hyvin Ami Lindholmin Vauvakirjan huumori :D, suosittelen lukemaan!
    http://aminvauvakirja.blogspot.fi/2015/02/tuntemuksia.html
    http://aminvauvakirja.blogspot.fi/2015/08/imettajan-liikkumasade.html

    Oma lemppari kasvatukseen liittyvä kirja on kyllä Ihana perhe – tietoisen vanhemmuuden abc! :)

  • Reply
    Sassu
    19.8.2017 at 17:43

    Moi ja onnea vauvasta! :)
    En lukenut kaikkia muiden kommentteja mutta tuli mieleen omat kokemukseni vuoden takaa kätilöopistolta..Ei ole montaa positiivista sanaa. Jouduin viettämään siellä yhteensä 2 viikkoa section ja komplikaatioiden jälkeen..

    Suosittelen myös liittymään imetyksen tuki faceboook sivuille sekä olemaan yhteydessä neuvolaan,jos tuntuu että tarvit imetyksessä apua.

    Minulla imetys lähti aika hyvin käyntiin section jälkeen ja imetän vieläkin (taapero 1v3kk). En myöskään saanut hyvää “opetusta” sairaalan puolelta,mutta onneksi oma pää piti ja kokeilin eri vaihtoehtoja ja hain apuja. Meilläkin vauva vietti aluksi tietysti super paljon aikaa rinnalla. Itse yritin otta rennosti ja katsoin sarjamaratoneja netflixistä :) Muista juoda paljon ja yrittää rentoutua.

    Tsemppiä kovasti imetykseen,kyllä sitä maitoa tulee varmasti :)

  • Reply
    Ninni
    19.8.2017 at 19:49

    Hei,
    onnea ihanasta pienestä nyytistä, hän näyttää hurjan suloiselta <3
    Lueskelin tarinasi, ja voi kun kuullostaa tutulta. Myös minulla pitkä ja raskas synnytys, stressi ja huono syöminen johtivat siihen, että maito nousi superhitaasti ja vauvan paino ehti tippua 10%. Myös tuo kuullostaa tutulta, että sairaalassa hoitajilta tuli hyvin ristiriitaista ja välillä jopa epäasiallista neuvoa lisämaitojen suhteen. Siinä mielentilassa se oli todella kamalaa, eikä se nyt jälkeenpäinkään mukavalta tunnu. Ja nuo turvakorvikkeet! Ne ovat vieläkin kaapissa, vaikka bebe on jo 10kk.
    Myös meillä oli siis takkuinen alku imetyksen kanssa; ensin maitoa ei tullut tarpeeksi nopeastu/paljon, sitten sitä tuli seuraavat 5 kk suihkuamalla. Vauva raivosi tissillä, mutta raivosi vielä enemmän, jos tissi vietiin pois. Se oli rankkaa. Meillä auttoi maidontulon tasoittuminen ja se, että tajusin relata ja annoin vauvan olla tissillä niin kauan kun hän halusi, en enää katsonut kelloa. Välillä hän torkahti siihen, välillä hän halusi rintaa 10 minuutin välein. Vaikka sillä hetkellä tuntui, että olen lopun elämääni vain kävelevä tissi, niin nyt kun sitä aikaa katsoo, se tuntuu vain yhdeltä lyhyeltä hujaukselta. Jostain kuulin sanonnan, että vauvavuotena päivät ovat pitkiä, mutta kuukaudet lyhyitä. Se on osuva.
    Koko tämän superpitkän ja poukkoilevan tekstin pointti oli ehkä se, että hitosti tsemppiä!

  • Reply
    Laura
    19.8.2017 at 20:49

    Kuulostaa niin tutulta monet jutut! Oli tosi rankkaa, kun vauva käytännössä asui rinnalla. Nyt 4 kk kohdalla imetys vihdoin tuntuu sujuvan hyvin (koputan puuta), mutta sit on taas muita juttuja, jotka mietityttää. Parhaita neuvoja olen saanut Imetyksen tuen kautta (FB ja chat) ja neuvolasta. Ostin baby whisperer kirjan ja se on vielä kesken, mut tähän mennessä sieltä oon saanut joitain hyviä vinkkejä. Jossain kohtaa tuli tosin epätoivoinen fiilis, että toikin ja toikin me ollaan tehty väärin. Mun täytyis vaan muistaa, että sekin on vain yksi näkökulma, josta voin poimia ne itselle sopivimmat jutut :) Tsemppiä Mona! Äitiys ei todellakaan ole helppoa, sen olen oppinut! Ihan samoja ongelmia käydään kaikki kuitenkin läpi, joten yksin ei olla <3

  • Reply
    Mrjo
    19.8.2017 at 21:46

    Moi :)
    Mulle tehtiin myös kiirellinen sektio ja olin ajatellu et imetys menee helposti ja luonnollisesti no ei ihan menny, jouduin myös perään rintakumin käyttöön ja nännit veresti.. kotona pikkuhiljaa kokeilin ilman rintakumia ja jossain välissä vauva suostu luopumaan siitä. Mutta oli se raskasta aikaa henkisesti. Joten usko itseesi ja vauvaasi <3 aika menee kuitenkin nopeaa vaikka hetket voi tuntua ikuisuudelta. Tsemppiä!! <3 <3

  • Reply
    Erja
    20.8.2017 at 02:54

    Tutun kuuloista! Imetyksen haasteista pitäisi puhua enemmän mm valmennuksessa. Onneksi homma helpottuu, mutta vaatii kärsivällisyyttä ja opettelua. Täällä pari viikkoa vanhempi vauva.

  • Reply
    Lotta N.
    20.8.2017 at 09:58

    Voi, Mona… Tuli niin mieleen alkuvuoden tunnemyrskyt. Synnytin esikoiseni juuri ennen vuodenvaihdetta, ja ekat pari kuukautta meni kyllä sellaisessa tunteiden myräkässä että huhhuh. Mutta niinkuin kaikki mulle sanoivat, se helpottaa ajan myötä, usko pois. Tuohon imetykseen vielä sen verran, että kunhan löydätte juuri teille sopivan toimintatavan, niin muulla ei väliä. Teidän perhe ja teidän tavat. Yritä parhaasi mukaan olla stressaamatta, vaikka se on vaikeaa, tiedän sen. Aika menee niin nopeasti. Usko pois! Kaikkea hyvää teidän perheelle. ❤

  • Reply
    Sara
    25.8.2017 at 17:09

    Mä oon niin realisti, etten missään vaiheessa oo oottanu et imetys ois helppoa kuulostaa, että kaikilla vaikeaa! Vaikka ei toki varmaan oo. Mut sitä toivon, että kaikki sais siihen tarpeeksi tukea ja tietoa! Ja on ihmeellistä jos sitä ei anneta sairaalassa tai neuvolassa!! Tsemppiä!:)

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *