27.8.2017

Hurmuri ja sen hermoheikko mutsi

Sunnuntait on neljän viikon aikana muodostunut uusiksi lempparipäiviksi. Miten ihanaa on herätä koko perheen kesken rauhassa ilman kiirettä ja halailla ja pussailla just niin pitkään, kuin nälkä sietää odottaa ;)

Tämän rennon päivän vastapainoksi eilen koettiin taas kerran uusia juttuja. Eilen tehtiin nimittäin ensimmäinen pidempi automatka Salaman kanssa. Huittisissa vietettiin Eetun isän syntymäpäiviä ja kokoonnuttiin koko perhe mökille juhlistamaan niitä. Ensimmäisen murheen aiheutti koulujen alkamisen jälkeen jylläävät flunssat. Taisi nimittäin melkein puolet porukasta olla pienessä flunssassa. Mietin tosi pitkään, että uskallanko edes lähteä reissuun Salaman kanssa, kun toinen on vielä niin pieni ja myös itse olen varmasti sektion jälkeen tosi altis kaikille pöpöille. Päädyttiin kuitenkin lähtemään reissuun käsidesin ja rattaiden (Salama piiloon rattaisiin:D )kanssa. Sanoin myös etukäteen kaikille, että halit säästetään seuraavaan kertaan. Ei muuten ihan helppoa tällä porukalla, kun kaikki ovat normaalisti  heti ensimmäisenä toistensa kaulassa. Hyvä niin tietysti, mutta nyt tämä hermoheikko mutsi (normaalisti suurhalailija) näki pelkästään pöpöjä ympärillään… Varsinkin, kun toistakymmentä pöpöistä sukulaista pakkaantui pieneen tilaan.

Automatkat sujui hermoiluista huolimatta todella hyvin. Pysähdyttiin reilun parin tunnin matkalla kerran molempiin suuntiin. Pientä kitinää ja pöhinää pidettiin matkalla, mutta ei mitään itkuraivareita. Kylässä oltiin myös varsin nätisti ja tyytyväisenä. Itselle pidemmät reissut tuntuu haastavilta sen vuoksi, että kaikki keskittyminen menee vielä imettämiseen. Nyt meni vielä extra energiaa käsien desinfioimiseen ja sen hiton rintakumin kanssa säätämiseen. Ja tarvitseeko sanoa mitään niistä hormooneista…? Baby blues taitaa olla jo takana, mutta kyllä tässä ajoittain edelleen tulee todella heikkoja hetkiä, kun tuntuu ettei saa ajatuksia järkevästi kasaan lainkaan. Onneksi on Eetu puhumassa ja rauhoittamassa niissä hetkissä, kun tuntuu että itse unohdan tyystin tosiasiat. Sitä varmaan vaatii itseltään helposti uutena äitinä ihan kamalan paljon. Pitäisi muistaa aina olla armollinen itselleen ja muistuttaa, ettei kaiken tarvitse olla niin hiton täydellistä. Eikä pieni itku kaada maata. Tällä hetkellä on vaan sellainen olo, ettei halua pikkuisen itkevän lainkaan. Ei ikinä. Ei koskaan. Sitä, kun toivoisi pienen olevan tyytyväisin ja maailman onnellisin jokaikisen sekunnin vuorokaudesta :D Heh, kyllähän nyt järki sanoo, että eihän se niin mene, mutta minkäs teet äidin hormooneille ja hassuille ajatuksille….

Hurmuri ja sen hermoheikko mutsi

body, Newbie / pants, Aarrekid / bouncer, Stokke

Saatiin Stokkelta testiin tämä sitteri ja se on nyt viimeisen viikon ollut ihan pelastava! Sitä saa nimittäin liikuteltua tosi helposti vaikka Salama onkin kyydissä. Iso plussa myös siitä, että asento on melko “suora” ja suht pystyssä. Helpottaa kummasti siis, jos on pieniä mahavaivoja, kun saa olla vähän pystyssä. Kovin pitkiä aikoja tässä ei olla vietetty, mutta jos haluan päivällä käydä Salaman hereillä ollessa suihkussa niin ei muuta, kuin mies tähän ja hän kuuntelee tyytyväisenä suihkun solinaa :D Pojan kasvaessa sitteriä saa asennettua niin, ettei se kallistu lisääntyneen painon myötä liikaa alas. Tälle siis tässä vaiheessa todella iso suositus. Ai niin materiaali on myös tosi hyvää ja kestää hyvin pientä kosteutta ilman, että menee ihan märäksi, jolloin tuo suihkuun roudaus onnistuu senkin puolesta ja konepesu onnistuu myös puklu- tai kakkaepisodien jälkeen!:D

Ja yllä olevan asun housut saa myös ison sydämen. Saatiin aivan ihania vaatteita Aarrekidilta ja voi miten pehmoisia ja laadukkaita ne ovat. Ihanaa luomupuuvillaa! En malta odottaa, että saadaan Aarrekidin vähän isommat 68 kokoiset ihanuudet käyttöön! :)

Hurmuri ja sen hermoheikko mutsi

jeans, Villervalla / jacket, Newbie

Mites nuo farkut?! En kestä miten söpöt :D Mutta myönnetään… Ei niin kovin käytännölliset :’D

Hurmuri ja sen hermoheikko mutsi

cap, Newbie limited edition

Tämä pieni tuhisija on kyllä varastanut äidin ja isän sydämet ihan totaalisesti. Ihan käsittämätöntä miten elämä ja elämän prioriteetit yhtäkkiä heittääkin ihan häränpyllyä tällaisen neljä kiloisen (nyt jo melkein viisi!!!) putkahdettua maailmaan :D Rakastan kuuhun ja takaisin. Ikuisesti. ♥

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply
    Elisabeth
    27.8.2017 at 15:43

    Satuin näkemään teidät Reiman PR-tilaisuudessa tällä viikolla, ja on kyllä pakko todeta, että olette söpö kaksikko! Itse olin liikenteessä ilman tyttöäni koska hän on nyt aloittanut päiväkodin, mutta kaipasin häntä kyllä NIIN paljon tuon aamun aikana että…otan vielä tilanteen päivä kerrallaan. Onneksi teen lyhennettyä työviikkoa. Meillä oli Baby Björnin sitteri käytössä ja se oli kyllä myös todella hyvä :) Hienoa, että pikkumies tottuu autoiluun. Itse ajettiin alussa tosi vähän tytön kanssa, ja siksi hän olikin “pitkään” tottumaton autoon. Nyt vaihdettiin jo turvaistuin sellaiseen, missä hän on kasvot menosuuntaan ja se auttoi todella paljon!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

    • Reply
      Mona
      28.8.2017 at 19:11

      Hei voi vitsit olisit tullut moikkaamaan! :) Mä taisin olla niin jännittynyt, etten oikein mitään meinannut nähdä :D
      Lyhennetty työviikko kuulostaa just loistolle! Mahtavaa, että sulla on siihen mahdollisuus. <3 Tuo Baby Björn oli meillä myös harkinnassa kun niin moni sitä kehunut. :) Itseasiassa kälyn luota se löytyy myös :)

  • Reply
    Tiina/Fit Fat Mama
    27.8.2017 at 21:46

    Ihana miten kirjotat noista myös “vaikeemmista” tunteista vauvan kanssa,just että on baby bluesta ollu ja epävarma olo :) Kun monesti lukee vaan just niitä missä kaikki on perfektiö. Ja vaikka itellä toinen lapsi niin on näissä vauvajutuissa opettelua kyllä taas :) :D

    • Reply
      Mona
      28.8.2017 at 19:12

      Ihana sinä <3 Kiitos kun jätit kommenttia <3 Ja niiiiin ihanaa vauva-aikaa sinne ja tuhannesti onnea vielä <3 <3 :*

  • Reply
    Elli
    28.8.2017 at 21:03

    Onpa Salama kasvanut! Niin suloinen pieni poika <3

    Mä olin myös aivan hermoheikko pöpöjen ja niiden välttelyn suhteen pikkuvauva-aikana. Vauva kun sattui vielä syntymään keskellä flunssakautta niin helppoa se ei :kyllä ollut D muutaman kerran oli kyllä pakko kieltäytyä treffeistä ja laittaa koko perheen terveys etusijalle, tuossa alussa kun on niin paljon muutenkin uutta opittavaa ja pää pyörällä ettei pienelle halua todellakaan enää riesaksi mahdollisia flunssia. Meillä tyttö on kyllä imetyksen ansiosta (?) pysynyt tosi terveenä eikä ole ihme ja kumma saanut multakaan mitään tartuntoja, ja hyvä niin!
    Mäkin muuten peukutan BabyBjörnin sitterin puolesta, ihan huippu. Mutta harvalla nyt varmaan oikeasti on useampaa sitteriä käytössä niin riittää että itselle löytyy yksi hyvä ja toimiva, josta tykkää :) yleisesti sitteri on kyllä ekat kuukaudet ihan pelastus, jos vauva vaan siihen tottuu, niin saa itse kädet vapaaksi edes hetkittäin ja pääsee tosiaan mm. sinne suihkuun.

    Ja vauvan itku on kyllä sellainen, joka raastaa äidin korvia ja sydäntä :'( Mutta se on vauvan tehokkain ja ainoa viestintäkeino. Mä luin jostain oman tytön synnyttyä että evoluutio on suosinut ajan saatossa nimenomaan kovaa ja paljon itkeviä vauvoja, koska ne saavat äitinsä huomion nopeammin ja osaavat viestittää avuntarpeesta tehokkaammin. Tämä lohdutti joskus kun pieni vaan parkui – ja sitä ääntä kyllä lähti! :D

    Ja lopuksi minufarkuista vielä! Niin suloiset! Mutta ainakin meillä valitettavan epäkäytännölliset. Joulupaketista tuollaiset paljastui viimeksi ja koko oli jo silloin sen verran nafti että käyttökerrat jäi laskettavaksi yhden käden sormilla. Mutta monet vaatteet, jotka ei niin hyvin toimi ihan noin pienellä (esim meillä paidat), toimii tosi mainiosta vähän isommilla vauvoilla. Toki isommassa koossa sitten myös :D

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *