24.1.2018

Suhde koetuksella vauvan ollessa puolivuotias

Suhde koetuksella vauvan ollessa puolivuotias

Aika pian vietetään Salaman puolivuotissynttäreitä. Nämä kuusi kuukautta on pitänyt sisällään paljon tunteita. 

Törmäsin Monnan 5 vinkkiä – Miten me selvittiin vauvavuodesta? – postauksen kautta Ylen artikkeliin “Väitös: Vauvakupla rapisee puolen vuoden kohdalla – hyvä kommunikaatio ja sovittu työnjako auttavat perheen pahimman yli

Nyt ollaan siis totuuden äärellä parisuhteen kanssa!:D Täytyy sanoa, että kyllähän tämä koko kuusi kuukautta on ollut suhteen osalta erilaista, kuin ennen vauvaa. Selväähän se on. En myöskään sanoisi, että me oltaisiin eletty autuisessa vauvakuplassa. Kyllä tässä on ollut ihan kunnon väsymystä alusta asti. Sanomattakin on tietysti selvää, että eletään samaan aikaan onnellisinta aikaa koskaan ja pikkumies on tuonut ihan valtavasti lisää sisältöä elämään. Valehtelisin silti, jos sanoisin näiden ensimmäisten kuukausien olleen helppoja. Univelka on ollut itselleni se suurin haaste. Se on aiheuttanut sen, että saatan välillä tiuskia Eetulle ihan turhistakin asioista. Meillä on kuitenkin alusta asti ollut selvää, että puhumalla ja toista ymmärtämällä selviää myös niistä vaikeimmista hetkistä. Ylen artikkelin luettua yllätyin, että suhteen osalta yleensä vaikein aika on juuri tässä puolen vuoden kohdalla. Kuvittelin, että juuri ensimmäiset kuukaudet ovat niitä vaikeimpia.

Suhde koetuksella vauvan ollessa puolivuotias

Tällä hetkellä itsellä on sellainen olo, että hommat helpottuu koko ajan, kun Salama kasvaa. Viimeiset pari viikkoa on myös nukuttu huomattavasti ensimmäisiä kuukausia paremmin ja oma olo on ollut selvästi energisempi ja se tietysti heijastuu aina myös parisuhteeseen, kun jaksaa olla positiivisempi ja kuunnella enemmän toisen juttuja. Huomaan myös, että alan itse olla paljon rennompi monen asian suhteen. En ole ihan niin hysteerinen kaikesta Salamaan liittyvästä, toisin kuin ensimmäisinä kuukausina. Sekin vaikuttaa tosi helposti parisuhteeseen, kun toinen on jatkuvasti murehtii pieniä arkisia asioita.

Toisaalta kasvun myötä vauva tarvitsee ihan eri tavalla huomiota ja viihdyttämistä, joka voi osaltaan vaikuttaa arkeen ja myös parisuhteeseen. Itse koen ajoittain tietynlaista kateutta Eetulle siitä, että hän saa tehdä yksin töitä!:D Kuulostaa ihan hullulle, mutta näin se on. En tietenkään sanan oikeassa merkityksessä ole kateellinen, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Kaipaan välillä paljon sitä, että voisin itse tehdä töitä yksin koko päivän ilman ainuttakaan keskeytystä. Toisaalta samaan aikaan olen äärettömän kiitollinen siitä, että saan viettää jokaisen päivän tuon maailman tärkeimmän mini-ihmisen kanssa, jonka hymy sulattaa joka kerta koko sydämen. Jos olisin koko päivän poissa Salaman luota olisin aivan varmasti ikävän kourissa niin, ettei mistään tulisi mitään. Ehkä juuri näiden ristiriitaisten tunteiden käsittely onkin välillä vaikeaa. Koska kyllähän minäkin voisin tehdä täyspäiväisesti töitä, jos laitaisimme Salaman hoitoon vaikka jo keväällä tai kesällä, mutta silti se ajatus vasta tuntuukin pelottavalle. Hoitoon laittaminen vaatineekin kyllä sitten ihan oman postauksensa. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että voin yhdistää kotona Salaman kanssa olemisen sekä työt ainakin osittain.

Suhde koetuksella vauvan ollessa puolivuotias

Tolkuton väsymys ja se, että olen ollut paljon yksin Salaman kanssa on olleet minulle niitä vaikeimpia asioita parisuhteessa vauva-arjen aikana. Kummastakin on kuitenkin selvitty hyvin yhdessä asioista puhumalla. Ollaan tähän asti saatu puitua asiat kaikkein parhaiten juuri sillä, että ollaan puhuttu, puhuttu ja vähän lisää vielä puhuttu. Välillä on voinut tuntua siltä, että samoja asioita jauhetaan ympäri ja ämpäri, mutta mitä enemmän puhuu sen parempi.

On monia asioita, joiden toivoisin olevan toisin meidän vauva-arjessa, mutta toisaalta kaikki ei aina yksinkertaisesti ole mahdollista ja silloin mielestäni tärkeintä on joustaminen ja asioiden hyväksyminen. Kun keskittyy niihin asioihin mitkä on hyvin ja jotka toimii jaksaa paljon paremmin. Silloin yleensä myös tajuaa äkkiä sen miten super hyvin asiat ovat. Niistä voisinkin koota ihan oman postauksen. ♥ Vaikka olen kokenut vauva-arjen välillä rankaksi niin kyllä vauva-arjen kiitollisuuslista on huomattavasti pidempi! :)

Mikä teille on ollut parisuhteessa haastavinta vauva-arjen aikana?

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply
    Nimetön
    24.1.2018 at 18:01

    Silloin kun meidän vaavi oli 10kk sitten sylivauva, olihan se avioliitolle tavallaan rankkaa, juuri väsymyksen takia! Nyt kun eka vauvavuosi lähenee loppuaan, on haasteeksi noussut vauvan vilkkaus :D Päiväunia on enää kahdet eikä silloinkaan kovin pitkät. Ja paikallaan ei pysytä enää _hetkeäkään_, eli selustaa pitää olla 24/7 turvaamassa. Siinä missä alussa köllöteltiin usein sohvalla ja katottiin miehen kanssa Netflixiä, niin nyt sellaisetkin hetket on jääneet pois :D liian monta yhdessä katottua netflix sarjaa on jäänyt kesken koska sellaista yhteistä pysähtymisaikaa ei juuri ole. Se välillä kaihertaa kun ei oikein edes ehdi keskustellakaan. Huoneesta toiseen konttaavan vilperin perässä juostessa ei oikein voi tietenkään keskittyä mihinkään, joka vaatisi paikallaan oloa :D mutta ollaan koitettu oppia siihen, että me ollaan pariskunta myös kun lapsi on läsnä. Haaveilen suurperheestä elikkäs haluan oppia olemaan hellä ja rakastava puoliso myös vilskeessä ja arjen temmellyksessä!<3 Huikata taaperon perässä juostessa miehelle jonkun mukavan kiitoksen tai heittää pusun aina kun kerkiää. En siis esittää liikaa mitään äiti ja isä roolia vaan olla ihan vain minä :))

    • Reply
      Mona
      27.1.2018 at 13:52

      Täällä ollaan myös nyt jo melkoisia vipeltäjiä, joten voin vaan kuvitella mitä vuoden iässä tulee olemaan :DDD
      Tuo kiireessä pusujen ja kivojen sanojen antaminen on muuten ihan super tärkeää. Niitä pitää muistaa viljellä joka päivä <3 :)

  • Reply
    Jenni S. | big mamas home
    25.1.2018 at 07:31

    Meillä nämä vauvahommat menevät naurettavan helposti. Mutta tällä hetkellä arkea ja parisuhdetta koettelee puolison vakava sairaus. :( Onneksi meillä on todella helpot ja tyytyväiset vauvat. Muuten tämä kaikki olisi ihan super vaikeaa.

    • Reply
      Mona
      27.1.2018 at 13:53

      Voi ei, olen tosi pahoillani Jenni <3:( Paljon jaksamista teille <3 Ja hyvä niin, että vauva-arki menee teillä iisisti. <3

  • Reply
    Mari
    25.1.2018 at 09:27

    Moikka Mona!

    Meillä on kaksi tyttöä ja nuorempi on juuri ylittänyt vuoden iän. Mullakin väsymys tuntuu vaikeuttavan kaikkea ja välillä tuntuu etten liian väsyneenä ole oma itseni. Pahin aika oli vauvan ollessa 10-11kk kun hän oppi koko ajan uutta ja sen takia oli yöt läpeensä tissillä. Olin kyllä välillä aika kauhea miestä kohtaan ja unohdin hänen huomioinnin lähes kokonaan, onneksi hän ymmärsi ja siitä selvittiin, huh.

    Kommentoin sulle ensimmäistä kertaa, aina välillä oon lukenut blogiasi ja viime aikoina katsonut ig:ssa tarinoitasi ja ihastellut sitä kautta minkälainen ihana tyyppi ootkaan :) kivaa päivää!

    • Reply
      Mona
      27.1.2018 at 13:54

      Kiitos paljon ihana Mari kommentista <3 Sait täällä hyvän mielen aikaan. <3
      Ja huh voin vaan kuvitella tuon vähän vajaa vuoden kohdan kun mini menee päättömänä ympäriinsä :DDD Kääk innolla ja jännityksellä sitä odottaessa :D <3

  • Reply
    Rosa
    25.1.2018 at 11:06

    Kyllä, samoja fiiliksiä täälläkin koettu että väsymys on se pahin juttu, joka saa maailman näyttämään hetkessä kovin uhkaavalta ja negatiiviselta. Sen on karua, että samaan aikaan tietää miten kiitollinen saa olla kaikesta siitä mitä on, mutta silti näkee asioissa helposti vain ne nurjat puolet. Just eilen käytimme 5kk poikamme päikkäriajan riitelemällä ihan turhista asioista, lopulta annoimme periksi ja ihmettelimme kummatkin miten tämä taas kärjistyi näin..onneksi tosiaan puhumalla saa asiat usein hyvin selvitettyä. Tuntuu vain välillä hullulta että juuri silloin kun energiaa on vähiten, pitää se vähäkin käyttää kinastelemiseen, noh ei tietenkään aina!
    Onnellisia hetkiä sinne Mona, kaikesta selvitään!:)

    • Reply
      Mona
      27.1.2018 at 13:58

      Kiitos Rosa <3 <3
      Puhumalla ehdottomasti aina selviää ja vaikka vähän menisi kinasteluksi niin parempi silti puhua asiat halki. Ja koittaa muistuttaa siinä väsymyksen pahimmassa kohdin, että onneksi se väsymys on vaan hetkellistä (ehkä - toivottavasti!) :D

  • Reply
    Riina
    26.1.2018 at 21:46

    kirjoitin useamman tekstin ja pyyhin pois. Paljon sanottavaa, mutta kiteytettynä ajatukseni : kiitos kaikista teksteistä liittyen bebearkeen. Antavat voimaa <3 vertaistuki!

    • Reply
      Mona
      27.1.2018 at 08:07

      Voi kiitos paljon Riina <3 Paljon haleja sinne <3

  • Reply
    M Ruotsista
    15.2.2018 at 20:43

    Kahden lapsen äiti, 4,5 vuotta vanha poika ja 3 kuukautta vanha tyttö. Ekasta vauva vuodesta on sen verran aikaa etten muista enää mutta tietenkin iso elämänmuutos ja parisuhde muuttuu. Muistan selvästi että olin ylpeä että eka vauvavuosi oli tehty ja siitä selvittiin:) nyt jälkeenpäin pitää sanoa että kyllä vauvavuoden jälkeen haasteita riittää kun molemmat ovat töissä ja koko ”oikean” arjen järkkääminen alkaa. Myöskin vauva kasvaa ja ottaa oman paikkansa perheessä, uhmaiät ynnä muut. Nyt kahden lapsen kanssa oma-aika sekä parisihdeaika on vielä vähemmän. Vaikeinta on että insomnandet lapsen kanssa kotona on melkein aina hulabaloo ja neljävuotiaan kanssa joka puhuu kokoajan ei usein pysty edes kokonaista lausetta sanomaan miehelle ja illalla vauva on yleensä hereillä joten aikuisaikaa ei paljon ole. Mutta tämä aika elämässä menee niin älyttömän nopeesti ja on raskas mutta ihana! Joten parisuhteen aika tulee vielä:)

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *