8.11.2012

Mietteitä opiskelusta

Olen pitänyt tähän mennessä tietoisesti opiskelut blogin ulkopuolella. Jonkun verran on kuitenkin tullut kyselyjä siihen liittyen ja ajattelin, että miksipäs en voisi niistä muutamaa postausta kirjoittaa.
Jonkun verran olen tänä syksynä avannut opiskeluistani ja postauksissa maininnut joitain pieniä juttuja.

Voisin nyt kuitenkin aloittaa kertomalla hieman siitä miten olen mihinkin päätynyt. Kävin lukion Salossa ja se meni miten meni. Todistuksessa aineiden arvosanat olivat melko hyviä, mutta kirjoitukset menivät todella penkin alle. Tein paljon töitä koko lukion ajan. Kirjoitusten aikaan olin neljässä eri paikassa töissä. Kyllä, pieni työnarkomaani asuu sisälläni.

Koska kielet olivat minulle suuri kompastuskivi lähdin kirjoitusten jälkeen Englantiin vajaaksi puoleksi vuodeksi au pairiksi. Aika oli samalla todella mahtavaa ja silti melko raskasta. Vaikken saanutkaan mukaan kotiin tuotavaksi täydellistä englanninkielen taitoa, niin sain hurjasti kokemuksia ja myös uskallusta. Tiedän, että en loista kielellisillä lahjoillani, mutta toisaalta uskallan aina avata suuni, enkä yhtään häpeä puhua vierasta kieltä. Sitä paitsi juuri eräällä kurssilla kävimme läpi, että ilmaisusta 55% tulee eleistä;) Sen osaan todella hyvin, välillä ehkä vähän liiankin;D Kädet käy nopeammin kuin suu….

Lukion ja au pair kokemuksen jälkeen tein taas aivan järjettömästi töitä. Olen ollut liki kahdessakymmenessä eri työpaikassa ja nähnyt jos jonkinmoisia esimiehiä ja työpaikkoja 25-vuoden ikään mennessä. Kaikki ovat tuoneet todella paljon kokemusta ja myös ihania ihmisiä elämääni. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikista niistä kokemuksena.

Kun viisi välivuotta oli kulunut töitä tehden tuntui jo melko ahdistavalta ajatus kuudennesta vuodesta. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja halunnut opiskella ja saavuttaa tiettyjä tavoitteita elämässä.
Haaveeni on aina ollut päästä oikeustieteelliseen opiskelemaan ja hainkin sinne töiden ohella kaksi kertaa. Kummallakaan kerralla en jaksanut tehdä tarpeeksi töitä pääsykokeiden eteen ja sisään pääsy taisi jäädä todella kaus. En halunnut edes kysyä tuloksia, koska ne olisivat vain masentaneet. Uskoin kuitenkin koko ajan, että joskus sinne vielä pääsen, mutta vielä ei vaan ollut oikea aika.

Eikä ollutkaan. Elämä kun toi mukanaan niin paljon kaikkea mahtavaa seuraavilla vuosilla. Tapasin Eetun ja sain äärettömän hyvän työpaikan ja vielä vakituisen sellaisen. Olin todella tyytyväinen ja kaiken sen onnistumisen jälkeen päätin, että seuraavana vuonna aion päästä yliopistoon.
Hyväksyin viimein sen tosiasian, että omat perslihakseni eivät välttämättä tule koskaan riittämään siihen, että jaksaisin tehdä tarpeeksi töitä päästäkseni oikikseen. Päätin ottaa selvää vaihtoehdoista. Nehän eivät ennen olleet tulleet edes mieleeni, koska olen välillä melko periksiantamaton tyyppi. Jotenkin kuvittelin, että epäonnistun jos en haekkaan oikikseen. Muita vaihtoehtoja ei ollut, koska olin aiemmin päättänyt, että minusta tulee oikkari.

Päädyin ottamaan selvää sosiaalipolitiikasta enkä voinut ymmärtää miksen ollut aikaisemmin sitä ajatellut tai harkinnut. Sehän oli juuri sitä mikä minua kiinnostaa. Pystyn siihen yhdistämään loistavasti oikiksen opintoja ja mikäpä tulevaisuudessa estäisi hakemasta vielä uudelleen oikikseenkin! Minulle kaikessa arjen toiminnassa tärkeää aina on oikeudenmukaisuus ja hyvinvointi. En voi sietää muun muassa työyhteisössä hyvin jyrkkiä jakoja esimiesten ja alaisten keskuudessa. Vaikka ihmisillä on erilaisia asemia ei se oikeuta käyttäytymään muita kohtaan alentavasti tai ylentävästi. Me olemme kuitenkin kaikki tasa-arvoisia palkkanauhasta tai koulutuksesta riippumatta. Tuloksia tehdään aina yhdessä. Yksin harvoin pystyy saavuttamaan mitään kovinkaan suurta, saatikka olla onnellinen.

Sosiaalipolitiikka vastaa juuri minun arvojani ja sitä, että tärkeää on keskittyä ihmisten hyvinvointiin ja siihen miten meillä kaikilla olisi parempi olla. Tiedekunnassa on järjettömän laajat mahdollisuudet opiskella sivuaineita ja niiden kautta hakeutua itseään kiinnostaville poluille.

Aloitin pääsykokeisiin lukemisen heti marraskuussa, kun pääsykoekirja julkaistiin. Luin tasaisesti kevääseen asti. Käytin koko vuosilomani toukokuussa pääsykokeisiin lukemiseen. Kesäkuun alussa menin paniikissa melkein oksentaen kirjoittamaan vastauksia paperille.
Muistan kuinka paha olo minulla oli ja kädet hikoili. Halusin niin kovin onnistua tällä kertaa. Tiesin, että voin yrittää vielä ensi vuonna uudestaan, mutta koko ajan takaraivossa raksutti, että en halua enää kuudetta välivuotta.

Elokuun alussa tuli tulokset.

Menin aamulla töihin hermostuneena ja päivittelin koko aamupäivän yliopiston sivua,  jonne tulokset tuli. Viimein sain sivun avatuksi, jossa luki: varasijalla.

Ei SA*T*NA kirosin mielessäni, enkä saanut pidäteltyä itkua. En muista milloin olisi niin paljon harmittanut. Tai no ehkä viisi minuuttia tuon ärsytyksen jälkeen. Soitin nimittäin kysyäkseni monesko varasijani oli ja paljonko minulta puuttui pisteitä sisäänpääsyrajasta.

Olin toisella varasijalla ja pisteitä puuttui 0.5. Kyllä, tämän tiedon jälkeen harmitti vielä enemmän.

Muutaman viikon päästä sain tiedon, että olin valittu Turun yhteiskuntatieteelliseen lukemaan pääaineena sosiaalipolitiikkaa. Tuo hetki oli aivan mieletön ja korvasi edellisen pettymyksen mennen tullen. Ihan sama olinko päässyt toiselta varasijalta, koska olin päässyt haluamaani tiedekuntaan sisälle!!:)

Vielä mahtavampaa kokemuksesta teki se, että myös Eetu pääsi aloittamaan yliopistossa opiskelut samaan aikaan. Hän haki samaan aikaan kanssani nimittäin toista kertaa kauppakorkeakouluun ja pääsi reippain pistein sisälle. Aivan mahtavaa aloittaa opiskelijaelämä yhdessä oman rakkaan kanssa.

Nyt on toinen vuosi menossa opiskeluissa ja fiilis on edelleen mahtava. Toki on ollut melko rankkaa yhdistää työt, harrastukset ja opiskelu yhteen. Varsinkin, kun ehdin tottua säännöllisiin kuukausituloihin oli opiskelijan tuloihin totuttelu alkuun hankalaa. Olen niin mukavuudenhaluinen, etten voisi lopettaa töitä opiskelujen ohella kokonaan. Mieluummin teen tutkintoni vähän hitaammin ja käyn samalla töissä, kuin että yrittäisin valmistautua vain mahdollisimman nopeasti. Nyt minulla ei nimittäin ole enää mikään kiire! Voisin itseasiassa opiskella vaikka seuraavat kymmenen vuotta;)

Siinäpä se opiskelujen aloittaminen ja alaan päätyminen noin suurinpiirtein. Mikäli teillä tulee jotain kysyttävää mieleen niin vastailen miellelläni:)

You Might Also Like

39 Comments

  • Reply
    RagDoll
    8.11.2012 at 08:16

    Loistava asenne. =) Ihanaa, että joku on löytänyt sen asian, mitä haluaa elämässään tehdä.
    Etsin vielä sitä omaa juttuani..

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 09:37

      Ainakin on haaveita ja suunnitelmia;) Parasta on elää tässä hetkessä ja nauttia nyt:) Ei se niin haittaa vaikka vähän vielä etsisikin omaa juttua;)

  • Reply
    Mustat Ballerinat
    8.11.2012 at 08:50

    Sellaista ajattelin kysyä, että kuinka hyvin olet sopeutunut “opiskelijaelämään” luentojen ulkopuolella? Olen kanssasi samaa ikäluokkaa ja houkuttaisi lähteä lukemaan vielä uutta tutkintoa. Aiemmissa opinnoissani olen pyrkinyt osallistumaan ainejärjestön ja yo-kunnan tapahtumiin ainakin jossain määrin ja pidän tällaista luentojen ulkopuolista verkostoitumista tärkeänä. Kuitenkin mietityttää jaksaisiko sitä enää ravata kaikenlaisissa kissanristijäisissä, jos muut opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi itseäni nuorempia. :)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 09:51

      Totta, suurinosa opiskelijakavereista ovat nuorempia, mutta aivan mahtaviin tyyppeihin olen kyllä saanut tutustua opiskelujen kautta <3 :) Itse en käy oikeastaan lainkaan opiskelijabileissä yms. Ne eivät vain ole laisinkaan minun juttuni.:D Enkä koe laisinkaan paineita sen suhteen, että pitäisi käydä. Aluksi oli sellainen tunne, että oli kova "sosiaalinen paine", mutta luulempa sen johtuvan juuri siitä, että moni on muuttanut uuteen kaupunkiin eikä tunne ihmisiä laisinkaan. Bileiden yms kautta kun on helppo juuri tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Itselleni Turku oli kuitenkin jo entuudestaan tuttu, enkä kokenut että olisin ollut täällä yksin.

  • Reply
    Anonymous
    8.11.2012 at 09:19

    En tiedä voisiko olla enempää samankaltaiset polut sekä töiden että opiskeluiden suhteen! Täälläkin meinaan yksi oikisesta haaveillut, joka kuitenkin päätyi lopulta yhteiskuntatieteiden pariin :)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 09:51

      Kiva kuulla että ruudun takaa löytyy samoissa poluissa kulkevia!!:)

    • Reply
      Anonymous
      8.11.2012 at 12:19

      Miksi ette lähde Tallinnan Yliopistoon lukemaan lakia? Sinne pääsevät kaikki, jotka vähänkin puhuvat englantia, ja asuminen on niin halpaa että opintotuella pärjää, eikä tarvi tehdä töitä.

    • Reply
      Enni
      8.11.2012 at 13:11

      Toi Tallinna olis niin unelma…

    • Reply
      Anonymous
      8.11.2012 at 16:36

      unelmista totta sitten vaan, enni :) täällä on oikein virkeä suomalaisten opiskelijoiden yhteiselämä eli ei tarvi pelätä yksinäisyyttä. paperit sisään vaan. opiskella pystyy talsun yon hgin pisteessä mut suosittelen muuttaan tänne

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:31

      Eka anonyymi:
      Töitä on kiva tehdä!!:) Ja itse koen, että sosiaalipolitiikka on parempi vaihtoehto minulle:)

      Enni,
      Anonyymi sanoikin hyvin, unelmista vaan totta:)

      Toinen anonyymi,
      Jeps, unelmista vaan totta!:) Kiva kun kommentoit tänne:) Mahtavaa opiskeluaikaa sinne!! <3 :)

  • Reply
    nani
    8.11.2012 at 09:50

    Ihana postaus! Mä pidin kans lukion jälkeen pari välivuotta töitä tehden, mulla taas ei ollut mitään hajua, mitä elämältä haluisin.. Sit hain vähän niinkuin läpällä yliopistoon, ja pääsin!! :D Se hetki oli kyllä aika mieletön, kun tulokset sain. Oon sun kanssa myös ihan samoilla linjoilla, että mieluummin valmistun vähän hitaammin, opiskelun ohella töitä tehden, kuin kituuttaen pelkällä opintotuella.. Siihen en pystyis :D

    Kiitos Mona ihanasta blogista :)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 21:23

      Voi kiitos hirmuisesti ihanasta kommentistasi nani<3 :)

  • Reply
    Veronica
    8.11.2012 at 10:38

    Ihanaa kun kerroit tästä näin julkisesti, sulla on kyllä mahtava asenne! Mulla on vasta alempi tutkinto takana ja kovin olen koittanut löytää sitä oikeaa jatkopaikkaa itselleni, vaikka se varsinaisesti mikään pakko ole mutta kunnianhimoa kuitenkin sen verran on että haluan jatkaa jossain vaiheessa:) Nyt kuitenkin töitä tehden niin kauan kuin sitä oman alan työtä riittää. Huomenna mulla onkin työhaastattelu, jota jännnitän ihan älyttömästi…yleensä ne menee vähän penkin alle sen takia. Mutta kyllä tämä tästä kun vaan tarpeeksi harjoittaa itseään :)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 21:26

      Voi kiitos itsellesi <3 Tosi kiva, että postaus otettiin näin positiivisesti vastaan:)
      Oi vitsit, ihan hurjasti tsemppiä tenttiin!! Olet mielessä ja pidän peukkuja:)
      Usko itseesi ja ole haastattelussa oma itsesi niin varmasti menee hyvin:) Haleja <3

  • Reply
    lili
    8.11.2012 at 11:38

    Voi Mona, kiitos tästä postauksesta!:) Mulla alkoi justiin neljäs välivuosi, kun olen tässä lukion jälkeen pähkäillyt mitä haluan opiskella, ja sitten en vain ole päässyt haluamaani kouluun.. Välillä se tuntuu todella ahdistavalta ja niin kuin sanoit, jotenkin tunnen epäonnistuneeni, että eikö musta muka ole siihen. Elän kuitenkin juuri nyt sellaista elämää mistä joskus vain haaveilin joten mikäs kiire mulla tässä on, ja tää sun postaus sai tuntemaan että kyllä mäkin vielä sinne kouluun pääsen!;) Kiitos kun jaoit kokemuksesi<3

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 21:54

      Ihana lili <3 Kiitos kuule sulle ihanasta kommentista!:) Nimenomaan ei ole mikään kiire kun nauttii tästä hetkestä nyt <3 Todellakin pääset vielä kouluun, aivan varmasti:) Pus ja haleja:)

  • Reply
    Anonymous
    8.11.2012 at 13:23

    Hienoa, että kirjoitit blogiisi noin rehellisesti opiskelustasi ja muuhun siihen liittyvästä. Käsitykseni sinusta muuttui todella paljon positiivisempaan suuntaan. Ei se ennenkään negatiivinen ollut:). Tarkoitan vain ,että harvoin elämä menee kuin “elokuvissa”. Tsemppiä opiskeluusi!!

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 21:55

      Hih, kiitos paljon!:) Mukava kuulla, että käsitys oli positiiviseen suuntaan:))

  • Reply
    Riikka
    8.11.2012 at 13:37

    Hassua miten vähän ihmiset tietää sosiaalipolitiikasta, mäkään en ollut oikeestaan edes kuullut siitä ennen kun päätin hakea opiskelemaan. Säkin varmaan saat aika usein selitellä ihmisille mitä sosiaalipolitiikka oikeen on? Mä en oikeen vieläkään osaa vastata siihen fiksusti :D

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:00

      Hih, juu vaikea sosiaalipolitiikkaa on kovin lyhyesti ainakaan selittää:) Moni taitaa ainakin sekoittaa sospolin sosiaalityöhön… Niiden eroja olen muutamaan kertaan saanut selitellä…:)

  • Reply
    Anonymous
    8.11.2012 at 14:23

    Muistelisin nähneeni sut joskus Laurin lukiossa! :)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:01

      Hih, oikein muistat!!:) Kävin lukion 1. ja 2. Laurissa ja viimeisen vuoden uudessa lukiossa.

  • Reply
    Senja
    8.11.2012 at 18:15

    hei kiva kun kirjoitit tämmösen postauksen! :) miten mä kuvittelin, että oot opiskellut jo pidempään :o jotenkin luulin että oot tyyliin nelosella jo tms :D no mutta sehän on just hyvä että sulla ja eetulla menee melko samaan tahtiin opiskelut, siis kandit sun muut vaihdot tulee yhdessä:)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:04

      Hih:) Varmaan johtuu siitä, kun oon vanhempi kuin suurin osa ykkösistä:) Todellakin, tää on niin kivaa kun aloitettiin yliopistolla yhtäaikaa <3 Tosin Eetulla on kyllä melkosen erilainen tahti koulussa, joten hyvin todenäköisesti hän valmistuu mua aikasemmin:D Vaihtoon ollaan kyllä lähdössä ehdottomasti yhdessä. En mitenkään voisi olla puolta vuotta ilman murua. Ikävä olis aivan liian raastavaa.. Ja vaihto itsessään on varmasti aivan mieletän kokemus joten haluan ehdottomasti kokea sen yhdessä tärkeän ihmisen kanssa <3 :)

  • Reply
    Anniina
    8.11.2012 at 19:42

    Hienoa, että olet löytänyt mieluisen opiskelualan. :) Millaista työtä haluaisit tehdä tulevaisuudessa, vai oletko jo nyt sellaisesa työssä opintojen ohella?
    Tsemppiä opiskeluun! Terv. Ikuinen opiskelija ;)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:09

      Kiitos paljon tsempistä:) Ei mulla vielä mitään kovin tarkkaa kuvaa oo mitä työtä haluan tehdä tulevaisuudessa. Uskon, että tulevaisuus tuo tullessaan mielenkiintoisia haasteita omalla painolla:) Toivon kuitenkin, että työ tulisi olemaan haastavaa jossa pystyn vaikuttamaan ihmisten hyvinvointiin joko yksityisissä yrityksissä tai julkisella puolella. Mielekästä olisi olla mukana esimerkiksi projektiluonteisissa töissä, jolloin työ olisi vaihtelevaa.:)
      Mukavia ja antoisia opiskeluvuosia myös sinulle! <3 :)

  • Reply
    Anonymous
    8.11.2012 at 20:05

    Kiitos kun kirjoitit niin avoimesti tästä! Työjututkin kiinnostaisivat myös kovasti, mutta se on tietysti oma valintasi mistä kirjoitat!

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:11

      Kiitos itsellesi palautteesta, todella mukava, että postaus otettiin positiivisesti vastaan.
      Valitettavasti työjuttuja en halua tuoda blogissa esiin. Työni on niin erillään tästä, etten kokisi mukavaksi kirjoittaa siitä täällä.

  • Reply
    Anonymous
    8.11.2012 at 21:16

    Kiitos kivasta postauksesta, oli mielenkiintoista lukea kokemuksistasi :) Mukavaa että olet saanut mieleisen opiskelupaikan.

    Se mikä itseäni vähän kirjoituksessasi ihmetyttää, oli abikevääsi aikana yritys yhdistää aikaa (ja keskittymistä) vaativa opiskelu järjettömään määrään työntekoa! Ei ihme että ylppärit menevät penkin alle, jos tekee neljää työä samaan aikaan kun pitäisi keskittyä kirjoituksiin… tuloksesta saakin sitten syyttää vain itseään. Samoin oikiksen pääsykokeisiin on keskityttävä 100%. En tunne ketään kaveripiiristäni, joka olisi päässyt yhdellekään “vaikeapääsyisemmälle” alalle tekemälle paljon töitä pääsykoekevään aikana.

    Elämä on valintoja tässäkin asiassa.

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:25

      Kiva kuulla, että postaus oli mielenkiintoinen lukea:)
      Ja kyllä, elämä on valintoja täynnä!:) Itse olen ollut todella tyytyväinen kaikkiin valintoihini enkä ole mitään katunut.
      Kirjoitusten arvosanat ovat kovin pieni asia elämässä ja vaikken ole kirjoittanut kuutta L:ää, koen että olen saavutanut hurjasti asioita. Huonojen kirjoitusten arvosanojen vuoksi en ole joutunut luopumaan mistään myöhemmin. Ne eivät määritä onneksi ihmistä. Toki opiskelu on tärkeää ja siihen kannattaa panostaa. En siis todellakaan suosittele muita tekemään hurjaa määrää töitä kirjoitusten aikana:D Se oli vain minun valintani silloin (apua kuusi vuotta sitten:DD)
      Ps. Eetu oli teki koko syksyn ja kevään paljon töitä vaikka lukikin pääsykokeisiin;) Vaatii vaan hurjan hyviä hermoja ja tarkkaa suunnittelua:) Ja tietty hyvän muistin;D

  • Reply
    Anonymous
    8.11.2012 at 21:53

    Mä en tainnu muistaa laittaa viimeksi nimimerkkiä ollenkaan,urpo anonyymi siis…mutta tämä kommentti tulee siis samalta, joka aiemmin kommentoi sulle sitä tenttiinlukua;)
    Siis niiiin jännä,meillä on ihan täysin sama polku yhteiseen opinahjoomme(oikista lukuunottamatta),hih!

    Ja mukava kun kirjoitit itsestäsi jotain “pintaa syvemmältäkin”,saa blogin pitäjästä heti paljon paremman, usein myös lämpimämmän kuvan! tsemppii syksyyn <3

    kkk

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 22:27

      Hih, kiva kun nyt jätit nimemerkin!!:))
      Tosi kiva, että tämä postaus sai positiivisen vastaanoton:) Ja voi miten mukava kuulla, että olet saanut lämpimän kuvan kirjoituksen kautta:) Ihanaa syksyä sinullekkin, kiitos kun jaat aikaa täällä ja positiivista energiaa<3

  • Reply
    Ulla
    8.11.2012 at 23:18

    Ihanan rehellisesti kirjoitit Mona ja pidän positiivisesta asenteestasi. Itsellä aika erilainen polku ja olenkin harmitellut, että olisi pitänyt pitää välivuosi tai pari ja oikeasti nauttia nuoruudesta ja keksiä mitä oikeasti haluaa tehdä. Eiköhän se jossain vaiheessa selkiinny :)

    • Reply
      Mona
      8.11.2012 at 23:33

      Ihana aurinkoinen Ulla<3 Ei kannata harmitella välivuosien pitämättömyyttä!. Oot varmasti osannut nauttia nimittäin opiskeluajasta eritavalla kuin meikkis;) Mä oon ihan kalkkeutunut jo kaikkeen bilettämiseen joten mulla toisaalta menee ohi kaikki opiskelun ulkopuoliset jutskat..;D Puolensa kaikella:) Ja hei onhan ihan mieletöntä, että oot jo valmis oikkari noin nuorena:) Kaikki ovet on muru sulle avoinna. Liitty se sitten oikiksen juttuihin tai laulamiseen. Pus ihana Ulla.<3 Toivottavasti nähtäis taas, oli niin kiva höpötellä Helsingissä:)

  • Reply
    Anonymous
    9.11.2012 at 13:18

    Kiva, että kirjoitit aiheesta! :)

    Itse pidin kaksi välivuotta, hain kyllä joka kevät yliopistoon mutta en vain päässyt sisään. Usko omiin kykyihinkin joutui koetukselle, kun tuntui, että kaikki muut pääsivät sisään mutta itse en.

    Aloitin tänä syksynä yhteiskuntapolitiikan sivuaineopinnot ja olen ollut niin innoissani etten muista milloin viimeksi (siis opiskeluihin liittyen :D)! Opinnot ovat mielenkiintoisia ja ihmettelen miksen AIKAISEMMIN tajunnut ottaa selvää ykp:n opinnoista :) opiskeluvuosi on takana jo useampi mutta vielä ei ole kiire pois koulunpenkiltä! :D

    Satu

  • Reply
    Anonymous
    9.11.2012 at 19:09

    Onnea oman alasi löytämisesta! Minua jäi kiinnostamaan nämä monet työpaikkasi, minkälaisia töitä olet noin pääpiirteittäin tehnyt, jos et halua tarkemmin kertoa?

  • Reply
    Sara
    10.11.2012 at 13:41

    Todella hyvä postaus! Minullakin oli tavallaan kaksi välivuotta lukion jälkeen. Ja nyt olen ihan oikeassa paikassa :)

  • Reply
    Anonymous
    27.11.2012 at 14:28

    Apua, melkein tuli tippa linssiin. :( Tämä oli nimittäin aivan täysin kuin omasta elämästäni, alatkin osuivat juuri eikä melkein. Huh, tuli niin hyvä olo ja mieli kun tajusin että onhan meitä muitakin jotka tekevät hulluna töitä ja samalla vähän haeskelevat omaa paikkaa. Kiitos ihanasta postauksesta ja päivän pelastuksesta! <3

  • Reply
    josbamse
    20.8.2013 at 16:48

    THANK GOD, ETTÄ LÖYSIN TÄMÄN KIRJOITUKSEN!!! Tää vois olla ihan niinkuin mun suusta.

    Olen ties kuinka pienestä pitäen haaveillut oikiksesta, ja nimenomaan Helsingin. Hain tänä keväänä jo neljättä kertaa kyseiseen kouluun ja en vieläkään päässyt… Kaksi ekaa hakukertaa olivat kyllä ihan pelkkiä vitsejä: olen aina ollut hyvä koulussa lukematta oikeastaan mihinkään, se on riittänyt, että olen käynyt tunneilla kuuntelemassa. Vaikka tiesin, että oikikseen pääsy on vaikeaa ja vaatii hitonmoista työmäärää, ei mulla parilla ekalla kerralla vielä ollut hajuakaan, paljonko se oikeasti vaatii. Olin itse myös töissä kolmen ekan hakukerran aikana – jotenkin ajattelin, että pystyn kyllä hoitamaan kaiken ja opin kyllä.

    No, tänä keväänä jäin koko lukuajaksi pois töistä ja vedin ihan täysiä, en ihan totta olisi voinut tehdä mitään toisin. Ja silti jäi Helsingin oikis parin pisteen päähän. Vaasaan (sama koe kuin Helsinkiin) pisteet kyllä olisivat riittäneet hyvin. Olen kuitenkin todella jääräpää ja ehdoton ja haluaisin päästä nimenomaan Helsingin oikikseen, muut kaupungit eivät käy. Olen ollut pääsykoetulospäivästä asti, eli nyt noin reilu kuukauden, todella rikki ja masentunut. Haluaisin jo kovasti opiskelemaan ja tuntuu, että kaikki ystävätkin jo opiskelevat. Olen kyllä käyttänyt välivuodet hyödyllisesti kuten sinäkin: olen tehnyt älyttömästi töitä sekä muutamia oikiksen kursseja avoimessa. Nytkin sain heti jatkaa työpaikassa, jossa viime vuoden olin töissä. Työpaikka on siistiä ja mielenkiintoista toimistotyötä, joten asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

    Pidän itsekin opiskelua todella tärkeänä, mutta tiedän, ettei saisi olla näin ankara itselleni. Olen jotenkin elänyt “kuplassa”, että tämän ikäisenä kuuluisi jo opiskella ja olen paljon huonompi kuin muut, jotka ovat jo yliopistossa. Helsingin oikis ja oikis ylipäätänsäkin on kuitenkin yksi vaikeimmista opiskelupaikoista päästä opiskelemaan ja varmasti jos vain keksisin jonkun vähän helpomman varavaihtoehdon, olisin jo siellä sisällä. Koska kuitenkin elän edelleen siinä uskossa, että ainoastaan oikis on mun juttu, aloitan nyt neljännen välivuoteni töiden parissa. Tämä teksti toimi tosi lohduttavana, että on muitakin, jotka ovat olleet ihan hemmetin ahkeria. Töiden tekoa arvostetaan jotenkin liian vähän, ainakin oman ikäisteni ihmisten keskuudessa. Mä olen kuitenkin pienestä pitäen oppinut, että asioiden eteen pitää tehdä töitä ja sekin, että esimerkiksi tänä keväänä pystyin jäämään lukuajaksi pois töistä, oli ihan omaa ansiotani – olin tehnyt hullusti töitä etukäteen, joka tämän mahdollisti. :)

    Löysin blogisi vasta nyt, mutta aion todellakin seurata jatkossakin. Tulin pitkästä aikaa hyvälle mielelle, tämän tekstin jälkeen! Haluaisin vielä ensi keväänä yrittää oikikseen, koska tuntuu, että vasta nyt olen alkanut tajuta, mistä sinne lukemisessa on kyse. Pelkään kuitenkin todella paljon epäonnistumista ja että mitä muut ihmiset ajattelevat, kun vielä haluan yrittää. Vaikka tiedän, että sinne joka vuosi pääsee useampikin tyyppi sisälle, joka on joutunut hakemaan ties kuinka monta kertaa. Motivaatiota ja jaksamista lukemiseen kyllä löytyy. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ja tämä kirjoituksesi vahvisti sitä!

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *