Teppanyaki

Ravintoasiaa ja taas on siis mies äänessä. Kuala Lumpurin lounastarjonta on rajaton. Vaikka parhaamme me Monan kanssa teemme, emme ehdi viiden kuukauden aikana kokeilemaan kuin murto-osan lähiseudun ravintoloista. Osasyy ravintellien lukumäärään on läheisten ostareiden food courtit, joilta saa oikeasti laadukasta paikallista sapuskaa todella edulliseen hintaan. Olemme yrittäneet joka päivä kokeilla uusia paikkoja, vaikka onhan se myönnettävä, että pari kertaa on jo eksytty samaan paikkaan toistamiseen herkullisten annosten perässä.

Muutama päivä takaperin suuntasimme taas Pavilion ostoskeskuksen “elintarvikkeiden tuomioistuimeen” (google translate ;)). Aikamme tuoksuteltuamme ja kierreltyämme pikkuisten keittiöiden lomassa saavuimme kolisevan pitkän tiskin ääreen ja istuuduimme alas. Olimme saapuneet teppanyaki ravintolaan, jossa ruoka valmistetaan asiakkaan silmien edessä metallisella paistoalustalla ja tarjoillaan suoraan levyltä suuhun pantavaksi. Mystinen kolina syntyi siis kokin tehokkaasta paistinlastojen käytöstä metallista paistotasoa vasten.

Saimme eteemme menun, joka sisälsi pääraaka-aineen ympärille rakennettavan lounassetin. Listalta löytyi kalaa, äyriäisiä, kanaa, lihaa ja kasviksia, kaikkia erilaisina variaatioina. Lisäksi lounashintaan sisältyi kulhollinen riisiä, kasvisliemestä ja lootusjuuresta koostuva keitto sekä paistetut kasvikset. Itse päädyin pääraaka-aineen osalta perinteiseen kanaan kera chilin ja “special” -kastikkeen, mutta Vaimoke yltyi testaamaan BBQ-tiikerirapuja.

Ruoanvalmistuksen seuraaminen on aina yhtä mielenkiintoista, ainakin omasta mielestäni. Kaikki näyttää niin helpolta ja järjestelmälliseltä. Lisäksi yhden paistolevyn ääressä työskenteli usein kaksi kokkia, jotka saattoivat toisen näkemättä, sanaakaan vaihtamatta lisäillä mausteita ja aineksia samoihin annoksiin. Silti homma toimi ja molemmat olivat koko ajan kärryillä mitä annoksesta vielä puuttui ja milloin se oli valmis tarjoiltavaksi. Ihastelin tätä “ryhmätyöstkentelyä” jo Thaimaassa, kun tädit katukeittiössä valmistivat asiakkaidet tilauksia yhdessä. Taisi siinä hetken aikaa oltu jo työskennelty yhdessä.. Lisäksi asiakkaan silmien alla tapahtuva kokkaus vaatii ruoan valmistamista varmasti tuoreista ja herkullisen näköisistä raaka-aineista. Eltaantuneen kananrinnan tai lohipalan paistaminen asiakkaan edessä saattaisi näet olla hieman haitaksi bisnekselle.

Sitten itse sapuskaan. Alkuun eteemme nostettiin kulholliset riisiä ja keittoa. Riisihän on täällä päin maailmaa aina hyvää suomalaiseen makuun, aromaattista ja tahmeaa jasmin- tai basmatiriisiä. Näitä alku- /lisäkekeittoja en puolestani oikein ymmärrä. Tämän kertainen yksilö oli kirkasta kasvislientä, jossa lillui yksi iso lootusjuuren siivu ja muutama papu. Jos joku vihkiytynyt ruokaihminen osaa siellä ruudun toisella puolella avata minulle näiden keittojen syvimmän olemuksen, niin otan sen mielelläni vastaan. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että ensikerran kun tällaisen kirkkaan keiton eteeni täällä sain, mietin vakavissani että oliko astiassa tarkoitus huuhdella sormet aterioinnin päätteeksi. Että siis tältä pohjalta..

Seuraavaksi kokki asetti eteemme paistolevynjatkeelle, istuimme siis paistolevyn ääressä, palat foliota. Tämän jälkeen hän paistoi meille pavun versoja sekä paikallista pinaattia ja asetti kasvikset suoraan levyltä folioalustoille. Pääraaka-aineannokset syntyivät viimeisinä. Kokonainen kananrinta kypsyi tulikuumalla tasolla hetkessä, jonka jälkeen se viipaloitiin, viimeisteltiin chilillä sekä salaisella kastikkeella ja siirrettiin kasvisten päälle odottamaan seuraavaa vaihetta, kohtaamista vatsalaukkuni kanssa. Tiikerirapujen osalta valmistus tapahtui seuraavasti: raa´at ravut tasolle hetkeksi ottamaan väriä, loraus vettä ja iso kupu päälle -> höyrykypsennys, lopuksi kupu pois ja rapujen valelu voisulalla ennen tarjoilua. Mona tykkäsi ravuistaan melkoisesti ja taisikin syödä ensimmäisen kuorineen, niin hyviä kun olivat ;).. Leikki leikkinä. Kanakin oli herkullista! Rintapala ei kuivunut laisinkaan, vaan herkullinen kastike mehevöitti lihapalat suussa sulaviksi, chilin antaessa kivan lisäpotkun makuhermoille. Kaiken hyvän lisäksi kana-annoksen kastike viimeisteli myös alle jääneet kasvikset entistä  maukkaammiksi. Olen muuten ihastunut täällä eritoten noihin pavun versoihin ja käytänkin niitä myös kotosalla munakkaiden ja kasvispaistosten joukossa lähes joka ilta!

Kaiken kaikkiaan entuudestaan meille tuntematon teppanyaki -meininki kolahti allekirjoittaneeseen kovasti. Kokin työskentelyn seuraaminen annosten valmistamisesta ruoan tarjoiluun on mainio lisä perinteiseen ravintolakokemukseen. Useinhan se on meinaan niin, että tilauksen jälkeen ruokaa odottaessa odottavan aika on hyyyyyvin pitkä ja puheenaiheet nälkäisten ruokailijoiden välillä vähissä. Kokin temppuilun hämmästely päihittää vaivaantuneen hiljaisuuden ja viereisiin pöytiin mulkoilun (ja niihin saapuvien ruokien perään kuolaamisen) mennen tullen ja saa ajan kulumaan rattoisasti annosten valmistumista odotellessa.

Taitaa muuten Suomestakin löytyä jokunen paistolevypaikka, jos nyt oikein muistan. Onko moni teistä päässyt kokemaan teppanyaki -ravintoloiden tunnelmaa? Kaipaatteko tekin ravintoloihin kokemuksia/ihailtavaa ruokailun ohella vai riittäkö pelkkä oleellinen, eli ruoka?

Ps. Toista ääripäätä, eli muiden aistihavaintojen minimoimista, täällä KL:ssä edustaa Dining in the dark, jossa ravintolasali on täysin pilkkopimeä. Paikka sijaitsee ihan tuossa kulman takana, joten saas nähdä tuleeko sekin testattua seuraavien kuukausien aikana.

Time to let Eetu take care of these food related posts again. Few days ago we searched a place to have lunch in the Pavilion mall´s food court. After a while of walking around we ended up sitting in front of this frying iron plate in teppanyaki restaurant. We ordered both chicken and tiger prawn sets with rice, vegetables and some weird soup. The food was prepared in front of us and served straight from the iron plate. The chicken was delicious and juicy with an awesome secret sauce. Mona also enjoyed her prawns very much as they have this mouthwatering buttery BBQ-taste. 

As much I enjoyed the food I liked to see the cook preparing the dishes in front of us. I think that it is great to have something to experience other than just eating in the restaurant. And also watching this show by the cook made the time flew while we waited the food in hunger :).