“Rakas päiväkirja. Tänään olin leikkimässä Juulian kanssa. Meillä oli kivaa.”
Olen kaikkea muuta, kuin tavaran hamstraaja. Meillä ei todellakaan ole paljon tavaraa kaapeissa tai varastossa. Olen myös pitänyt huolen, että Eetu on oppinut heti suhteen alusta luopumaan tavarasta. Hänen kaikki viisi numeroa liian isot vaatteet lähti kierrätykseen samantien, kun muutimme saman katon alle.
Vaikka olen ahkera kierrättäjä silti on jotain asioita, joista en vaan ole osannut luopua. Huomasin sen tänään, kun kävimme ensimmäistä kertaa tämän muuton yhteydessä katsomassa yläkerran varaston tilanteen. Siellä ei missään nimessä ole paljon tavaraa, mutta muutama kovin tunteita herättävä laatikko löytyi. Toinen näistä oli MONA nimimerkillä varustettu urheilukassi (lentopallo ajoiltani), joka oli täynnä vanhoja valokuvia ja toinen puolestaan vaaleanpunainen urheilukassi (tälle en muista mitään tarkempaa historiaa) täynnä vanhoja lapsuuden päiväkirjoja!
Itseasiassa hieman ihmettelin miksi olen ne jemmannut varastoon, mutta toisaalta mietin myös sitä, että miksi säästää vanhoja päiväkirjoja… En ole kertaakaan niitä lukenut ja niitä on paljon eli ne myös vievät tilaa. Valokuvat ovat tietysti ihan äärimmäisen tärkeitä, mutta niidenkin joukossa on todella paljon ns. “turhia valokuvia”, jos tiedätte mitä tarkoitan? Läheskään kaikki kuvat eivät ole sellaisia, joilla oikeasti on tunnearvoa. Pitäisi Konmarata ne kaikki läpi.
Luin tänään hymy huulissa aamulla rakkaan ystäväni sähköpostia Kuala Lumpurista. Sain siitä ihan hurjasti voimaa ja uskoa tähän isoon muutokseen. Hän mainitsi siitä miten muutosten edessä sitä toimii usein mekaanisesti sen enempää asioita syvällisemmin ajattelematta. Sen olen itsekin huomannut! Moni asia pyörii mielessä ja sitä tulee vaan helposti suoritettua tehtävä listaa, eikä oikein vielä edes tajua mitä onkaan edessä. Ystäväni sanoin se on varmasti tietynlaista suojeluvaistoa. Muuten sitä tulisi varmasti ihan hulluksi:D
Ollaan nyt roudattu aivan tuhottoman monta pussia tavaraa naapurissa sijaitsevaan Pelastusarmeijan kirpparille. Onneksi se on tuossa lähellä. Tänään käytiin läpi keittiökaapit. Mitä vähemmän tavaraa jää Suomeen varastoitavaksi sen parempi. Seuraava muutto Suomen päässä tulee näillä näkymin olemaan todella vaivaton;) Tai mistä sitä tietää mihin Puolan jälkeen tie vie. Se tässä elämässä parasta onkin!
Luovutaan vanhasta ja käännetään katseet kohti uutta!
Mutta mitä mieltä te olette vanhoista päiväkirjoista? Kuuluuko myös vanhoista kirjoituksista ja ajatuksista luopua vai ovatko ne mahdollisesti myöhemmin rikastuttavia kokemuksia jakaa itsensä kanssa uudelleen?
Ihanaa viikonloppua kaikille <3
HUOMENNA KOODISSA BLOGIKIRPPARI 14-16!!! Lisää infoa TÄÄLLÄ!! :)
10 Comments
Erica
19.2.2016 at 15:25Konmarata :D sitä tein itsekin hetki sitten. Mietin silloin tuota samaa, ja päätin säästää paljon tunnearvojuttuja. Ihan sen takia, että onhan tämä koko kon mari ihan uusi juttu, joka edustaa tiettyä tyyliä ja tiettyä aikakautta. Toisaalta en ole hamstraaja, joten eivätköhän ne säästetyt jutut ole niitä tärkeimpiä :)
monasdailystyle
21.2.2016 at 08:21Mulla oli kyllä ihmeen paljon myös turhakkeita jäljellä vaikka tosi tarkka olen kaiken kanssa.. Hyvä super karsinta tällainen ulkomaille muutto ;D mutta kyllä, päiväkirjojen heittäminen taitaa olla turhan ronskia. Tosin voisi käydä ne läpi ja katsoa onko jotkut esim melkein tyhjiä ja karsia vaikka ne pois…
k
19.2.2016 at 18:49Niin sadan vuoden kuluttua ne on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Entä jos haluat lukea niitä 80-kymppisenä, kun muistelet lapsuuttasi? Liika on liikaa, mutta mielestäni se, että kaikesta mitä ei juuri nyt tarvitse pitäisi luopua on vähän liikaa nykyaikaa. Mitäs ne sadan tai kahden päästä tutkii, kun kaikki kiva on hävitetty jo parinkymmenen vuoden kuluttua. Mielestäni muistoja saa säilyttää, kaikkea ei tarvitse ajatella niin konmarin tehokkaasti.
monasdailystyle
21.2.2016 at 08:23Näinhän se on, kaikesta ei missään nimessä tarvitse luopua :) Tosin mun päiväkirjoissa (näissä tosi nuorena kirjoitetuissa) tuskin on kovin paljon tutkittavaa :D Mutta toki ne varmasti tulee vielä säilymään. Ehkä piene karsiminen on paikallaan ja jotkut lähes tyhjät voi laittaa pois…
Anni
19.2.2016 at 22:26Mulla oli muutto Espanjaan reilu vuosi sitten. Kävin myös läpi tavaroita hyvin tarkkaan. Ja päiväkirjat. Hävetti jotenkin edelleenkin lukea niitä. Luin läpi ja poltin takassa. Ne asiat muistaa, mitkä haluaa. Ne mitkä on unhotanut, hyvä niin. Enkä ikinä ikinä haluaisi, että joku niitä joskus pääsisi lukemaan. Vaikka olikin pikkutyttöhöpinää :-)
monasdailystyle
21.2.2016 at 08:25Ou nou :D Itse en vielä ehtinyt lainkaan lukea, mutta ajattelin käydä läpi vähän sen puolesta, että jos siellä on vain jotain melkein tyhjiä vihkoja niin ne voi laittaa pois. Oikeasti täytetyt sivut vielä ajattelin säästää:)
miumou
20.2.2016 at 15:26Itse en heittäisi päiväkirjoja pois, koska niissä on jotain sen aikakauden minästä, minkä voi olla unohtanut. Joskus on hyvä palata vanhoihin muistoihin, koska silloin paremmin näkee miten on kasvanut ja kehittynyt ihmisenä ja näkee koko tapahtumaketjun paremmin mihin pisteeseen nyt elämässä on tullut. Kohtuus kaikessa, sillä ei kaikkea tarvitse heittää pois tai unohtaa. Se ihan riippuu siitäkin, millainen merkitys ja tunnearvo kellekin on päiväkirjoilla. Toiselle niiden hävittäminen voi olla uusi alku, jos niissä on esimerkiksi kipeitä muistoja, toinen heittää ne pois, koska niissä on ns. turhanpäiväistä löpinää ja toinen säästää ne, koska voinut vuodattaa niihin syviäkin ajatuksia. Sama juttu valokuvien kanssa, niiden sisällön merkitys ja tunnearvo ratkaisee.
monasdailystyle
21.2.2016 at 08:28Mun päiväkirjat on lähinnä tosi pienen Monan kirjoittamia, joten niistä ei valitettavasti kovin pitkää kehityskaarta nää. Tosin ihana niitäkin on muistella, mutta ajattelin käydä vielä tarkemmin läpi, josko joukossa on lähes tyhjiä vihkoja ja säilyttää vaan ne jotka on kirjoitettu täyteen. Ja tuo on kyllä totta. Joskus hyviä muistoja ja joskus huonoja. Riippuu niin tilanteesta. Pitää ehkä ensi viikolla koittaa ehtiä vielä käydä nuo molemmat kassit oikeasti läpi….
V
21.2.2016 at 22:17Vanhoista päiväkirjoista en kyllä haluaisi luopua tai vähintään haluaisin siirtää ne digitaaliseen muotoon. En itse tykkää hurjan papereiden määristä ja usein jos olen epävarma, niin otan paperista kuvan tai skannaan ja heitän sitten pois. :) Nyt kun kerrostaloni ullakko paloi minua eniten harmittaa (jos ei nyt oteta muita seikkoja huomioon), että minulla oli siellä ullakolla järjestämistäni juhlista päiväkirjoja ja muita papereita niihin liittyen. Ai niin, ja opiskelijahaalarini. Minua ei haittaa vaikka itse haalari tuhoutui muuten, mutta haalarin tekstit mielelläni lukisin ja ottaisin talteen, jos olisi mahdollista…
monasdailystyle
22.2.2016 at 07:34Voi kauhistus, sehän oli teidän kodin ullakko!!!:'( Niin surullista.
Ja totta tuo skannaaminen on kyllä järkevä tapa. Se pitäneekin tehdä osalle lappusista!!
Haleja sinne <3