4.9.2016

Tatuoinnin tarina

Ohimennen olen joskus maininnut, että nuorena tuli otettua tatuointi. Hetken mielijohteesta. Sen enempää ajattelematta. Tatuoinnit eivät ole oma juttuni, ei sitten lainkaan. Ihailen kyllä tatuoituja naisia ja mielestäni tatuoinnit ovat kauniita. Nata hyvänä esimerkkinä. Ne todella näyttää hyviltä räväkällä Natalla. Minulla ei siis ole mitään tatuointeja vastaan. Omaan ihooni en niitä kuitenkaan lisää aio ottaa. Ensimmäinen syy on äärimmäisen pieni kipukynnykseni ja toinen se, että kyllästyn kaikkeen nopeasti. Kolmas syy on myös terveydellinen. En ole aivan varma onko tatuoinnit hyväksi keholleni terveydelliseltä kannalta. En ole selvittänyt asiaa tältä osin kovinkaan paljon.

Tatuoinnin tarina

Teininä olin sitä mieltä, että haluan monta tatuointia. Halusin myös paljon lävistyksiä. Olin ottamassa jo nännilävistystä, mutta äiti taisi pistää vähän vastaan. Kieleen laitoin lävistyksen äidin vastusteluista huolimatta. Myös navasta löytyi koru. Nenäkorua en koskaan kaivannut teininä valloilla olleen nenäkompleksini vuoksi.

Noh, kohta kolmekymppisenä olen kovin tyytyväinen, että tatuointikokemukseni jäivät vain yhteen ja senkin ymmärsin 17 (vai olinkohan jo 18? )  kesäisenä laittaa paikkaan, josta sen nyt näkee vain Eetu.

Tatuoinnin tarina

Äidiltä kysyttäessä en olisi saanut lupaa tatuoinnin laittamiseen, mutta silloinhan ei enää äidiltä lupia kyselty. Lukion viimeisellä luokalla ennen kirjoituksia ikätoverit lähtivät abiristeilylle ja minä laivakammoisena sen sijaan suuntasin ystäväni kanssa seikkailuretkelle Miamiin. Ensimmäinen pitkä matka yksin ja olimme varanneet ystäväni kanssa ainoastaan lennot rapakon taakse. Aikamoinen reissuhan tuo oli. Matkalla sattui ja tapahtui. Itkin muun muassa Ranskan kentällä virkailijalle jatkolennolta myöhästymistä. Paluumatkalla pääsimme puolestaan business luokkaan jakkupukuisten miesten viereen.

Miamissa tallustellessamme pistimme merkille ystävämme kanssa lähellä olleen tatuointiliikkeen. Hetken mielijohteesta piipahdimme käymään sisällä ja kaverilleni piirrettiin olkapäähän kiinalainen kuvio. En muuten yhtään muista mitä tuo merkki tarkoitti. Pitänee kysyä näin jälkikäteen muistaako hän itse.

Tatuoinnin tarina

Kuvat, Eetu Visuri / Alushousut, Sloggi* / Pitsiliivit, Lindex (*gifted)

Minä löysin paikallisen taiteilijan kansiosta hienoja perhosia mitkä oli piirretty asiakkaiden nimikirjaimilla. Sellainenhan se oli siis saatava. Taiteilija piirsi MONA nimikirjaimista muotoillun perhosen seuraavaan päivään mennessä ja siellä sitten istuin itku silmässä tuolissa täristen. Ei muuten tullut piirtämisestä tuon taivaallista, kun meikäläisen vatsa kramppasi jännityksestä ja kivusta niin paljon, ettei taiteilija päässyt työnsä pariin kuin milli kerrallaan. Emlaa oli siis otettava kehiin, jotta taiteilija sai tehtyä työnsä loppuun.

Siinä se nyt sitten on ollut jo reilu kymmenen vuotta. Omista nimikirjaimista koottu perhonen:D Itse tatuointia en kadu yhtään, mutta kyllä se sinetöi hyvin tarkasti sen, että sai jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi piirustukseksi minun ihollani. Vaikka kovin kyllä uhosin kymmenen vuotta sitten piirtäväni vielä koko perhosparven vatsaan :D

Vaikkei tuota parvea vielä ole syntynyt niin hauska muisto jäi tästä Miamin tatuoinnista. Ja ei, en aio kuvata perhosta blogiin :D

Onko siellä muita vastaavia yhden tatuoinnin tarinoita?? :) Muitakin saa toki jakaa ;)

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Mari
    4.9.2016 at 10:46

    Minulla on kyllä reilusti tatuointeja ja tuntuu tulevan koko ajan lisää (hihaprojekti käynnissä). Mutta ensimmäisen tarina oli sikäli hauska, kun olin ottamassa kielilävistystä ja vanhempani sen kielsi ja isä sanoi että ota mieluummin tatuointi ja niinhän minä otin. Ison kukkaköynnöksen selkään :D . Nykyään koko selkä on tatuoitu ja tosiaankin käsiprojekti on startannut.

    Minulla vaan tätä värityshimoa hillitsee se, kun ihoni on todella herkkä ja tulen herkästi ruhjemustelmille ja vuodan paljon verta ihosta piirtämisen aikaan, joten siksi teetätän aina ison projektin ja sitten pidetään monen vuoden tauko, kunnes taas joku uusi projekti alkaa.

    • Reply
      Mona
      4.9.2016 at 20:21

      Se on muuten usein joko tai:D Jää yhteen tai sitten innostuu kunnolla;) Auts, mulla alkoi jo ajatus sattua :OO Kestääkö sulla myös tosi pitkään parantuminen noissa ?

      • Reply
        Mari
        5.9.2016 at 15:55

        No, kyllähän se kestää melko kauan. Jo ensinnäkin turvotuksen laskeminen ja mustelmien poistumiset vie oman aikansa, mutta kai ne henkiset “traumat” kivusta ovat suuremmat ;) …

  • Reply
    Tiina A
    4.9.2016 at 12:42

    Mulla on lähes samankainen stoori kerrottavana! Tatuointi-idea lähti hetken mielijohteesta tosi nuorena Lontoossa. Jonkinlainen perhonen siitä tuli, mutta ei mitenkään kaunis kun jäi vielä kesken – olisi pitänyt tulla uudestaan viimeistelyä varten, mutta siinä vaiheessa olimme ystäväni kanssa saaneet jo päähän lähteä Lontoosta kohti Amsterdamia. Tatska on lapaluiden kohdalla joten itse en sitä näe eikä kukaan muukaan paitsi kesäisin joissain hellevaatteissa kulkiessa. Ei todellakaan ollut mun juttu!

    • Reply
      Mona
      4.9.2016 at 20:22

      Hih, ulkomailla siis sielläkin:) Hauskoja muistoja tällaisista kyllä jää :)

  • Reply
    Enni
    4.9.2016 at 13:10

    Täällä! Mulla on oikeassa nimettömässä sormustatuointi. En kadu sitä, mutta voisi se kauniimpia olla. :D tatuoinnilla ei ole mitään sanomaa edes. Otin sen ollessani 15, hyvänen aika siitä on kauan! Jos nyt joskus aion tehdä toimenpiteitä sen eteen, niin saattaisin joko muokata sitä tai ehkä poistattaa sen ja ottaa tilalle toisen siromman (jos niin voi tehdä). Tykkään sormesta tatuoinnin paikkana :)

    • Reply
      Mona
      4.9.2016 at 20:24

      Oi sä oot ollut tosi nuori! :) Mä taisin olla 15, kun laitoin kielikorun. Tänä päivänä sais kyllä aika saakelisti maksaa, että uskaltaisin enää ottaa uudestaan :DDD
      Eetu meinasi myös tatuoida vihkisormuksen, kun nyt jo kolmas sormus menossa…. Ei oikein pysy nuo sormukset menossa mukana, niin josko taska pysyisi :D

  • Reply
    Anna
    5.9.2016 at 10:35

    Mulla on kaksi tatuointia. Ei oo todellakaan mun juttu, mutta kapinoivana teininä olin varma että haluan monta tatuointia. Pari vuotta sitten otin toisen kuvan päälle peitekuvan ja nyt se on edes vähän enemmän minua. Aiempi kuva ei tuntunut enää mitenkään omalta ja oli muutenkin otettu tarkemmin miettimättä. Jos poistaminen kävisi helposti olisin tyytyväinen ilman tatuointeja mutta nyt olen yrittänyt hyväksyä ne osana menneisyyttä.

    • Reply
      Mona
      5.9.2016 at 10:52

      Ehdottomasti osa aikaisempaa minää;) Mä en koskaan oo ajatellut poistavan tatuointia, mutta jos se olisi jossain tosi näkyvässä paikkaa esim kaulassa, niin silloin varmaan (ehkä, riippuu koosta) poistaisin.. Mutta nyt saa kyllä mennä hauskana muistona oman nuorenaikuisen kasvuvaiheesta:D

  • Reply
    Helena
    6.9.2016 at 10:39

    Harkitsin tarkasti ja huolella tatuoinnin ottamista . Olin n. 30-vuotias kun otin ensimmäisen tatuoinnin , nyt toinen käteni on kohta tatuoitu kokonaan ja haluan niitä lisää. Lävistykset kyllä näyttävät kivoilta mutta eivät ole kovin käytännöllisiä.

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *