Vajaa kolme viikko laskettuun aikaan ja olo alkaa olla todella väsynyt. Muistuu mieleen alkuraskauden kooma, mutta sen lisäksi vielä kaikki ylimääräiset kilot ja valtava etureppu. Viime viikolla venäyttämäni alaselkä kruunaa koko vetelän olemuksen ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa koen olevani todellinen party pooper. Heinäkuu on aivan täynnä ohjelmaa ja juhlia, mutta oma olo on lähinnä se, että voisin hautautua sängyn pohjalle viimeisiksi viikoiksi. Aamupäivällä kropasta ja mielestä löytyy pieni hippu energiaa, mutta iltaa kohden tuntuu, kuin kulkisin omassa pienessä sumeassa kuplassa.
Huvittavaa on myös se, että tällä hetkellä vastaan tuntuu tulevan tusinoittain raskaana olevia naisia, jotka suorastaan säteilee energiaa ja tarmoa. Viime viikolla selän venähtämisen jälkeen kävelin postiin ja takaisin. Koin suurta onnistumisen tunnetta, kun olin lähellä kotia, että pääsin edes tuon matkan liikkeelle kipeän selän kanssa. Tiedän, että venähdykselle on myrkkyä jäädä paikoilleen, joten yritin kaikin voimin saada itseni liikkeelle kivuista ja ärsytyksestä huolimatta. Melkein kotiovelle päästessäni vastaan tuli nainen kireässä hihattomassa urheilutopissa kantaen muuttokuormaa ja tietysti ison vatsan kanssa…. Öööööööö voitte kuvitella mitä kaikkea mielessä ehti käydä. Are you kidding me?!? :”D
Ja tiedän, ei sai valittaa. Olen etuoikeutettu ja mielettömän onnellisessa tilanteessa. Kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin ja tiedän jokaisen kolotuksen unohtuvan sillä sekunnilla, kun minimies on sylissä. Mutta ei tämä raskaana olo omalla kohdallani ihan joka päivä mitään pumpuleissa leijumista ole ollut.
Monet sanovat, että kannattaa nyt mennä ja tehdä vielä viimeiset hetket mahdollisimman paljon kaikkea mukavaa, kun on vielä aikaa olla itsekseen ilman pientä vauvaa… Itse lähinnä mietin miten saan käveltyä kotoa Stockalle asti (15 minuutin matka) niin, etten pissaa housuun matkalla.
Kuittaan tämän tänään tähän. Huomenna taas paremmalla energialla. Ehkä. Toivottavasti.
29 Comments
Jenni
3.7.2017 at 22:02Huh tuo loppuraskaus, meillä tyttö synty 37+0 joten hirveen tuskallista olo ei tullu. Vatsa oli kyllä iso ja liitoskivut pahoja. Nyt kannattaa vaan levätä paljon koska synytys vie voimia!
Toivottavasti selkä tulee kuntoon ja nyt kannattaa nukkua päivällä ja kattoo netflixiä, kohta siihen ei oo enää aikaa
Mona
3.7.2017 at 22:17Mulla on kyllä itsellä myös tunne, että tämäkin tyyppi tulisi hyvissä ajoin.. Mutta eipä sitä tiedä ja kaikki sanovat, että esikoiset tuppaa odotuttaa itseään :D
Pitäisi kyllä antaa itselleen lupa levätä ja jättää kalenteria riittävän tyhjäksi. Miten sekin tuntuu välillä ihan mahdottomalle :D
Tanja
4.7.2017 at 07:13Tiedän niin tuon tunteen! Täällä torstaina jäljellä kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja olo on kuin zombilla. Loppuraskaus on jostain syystä vienyt totaalisesti yöunet ja monen monta viikkoa muutaman tunnin yöunilla sinnitelleenä energinen ei ole se adjektiivi, jolla ensimmäisenä itseäni kuvailisin. :D Päivät tulee raahustettua kuin sumussa, mistään ei meinaa saada kiinni ja mitään ei jaksa tehdä. Odotan vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa, josko sitten saisi nukuttua edes pätkissä. Oma olotila ärsyttää ja harmittaa ajoittain melko kovastikin, mutta minkäs teet. Tsemppiä siis ja annetaan itsellemme nyt lupa levätä, jos siltä tuntuu. :)
Mona
4.7.2017 at 12:33Melkein samoilla päivillä mennään! Ja ei ole kyllä energinen täälläkään se ensimmäinen kuvaava sana:’D Tsemppiä myös sinne paljon vikoille viikoille <3 <3
JohannaS
4.7.2017 at 07:4834+6 täällä moi. Tuntuu just samalta. Aamuisin vielä jaksaa tehdä jotain ja olo tuntuu siedettävältä mutta iltaa kohti kroppa alkaa muuttua painavaksi ja olo erittäin tukalaksi ja turvonneeksi. Jotenkin etukäteen ajattelin raskauden olevan helppoa ja mukavaa ja olihan se hetken keskiraskaudessa kun alkuraskauden pahoinvointi loppui :D sitten tuli nämä vaivat ja kolotukset ja turvotukset. Onneksi enää reilu kuukausi ja onneksi voin olla lomalla siihen asti! Tsemppiä sulle loppuraskauteen ja kiva on ollut ja edelleen on lukea näitä vauvajuttuja :)
Mona
4.7.2017 at 12:34Myönnän myös, että ennen raskautta kuvittelen koko homman paljon helpommaksi :D Heh… :D Tsemppiä myös sinne ihan hurjasti ja paljon haleja <3
Mira
4.7.2017 at 08:47Voi kiitos tästä postauksesta! :D Täällä tullaan pari viikkoa perässä, mutta tiedän niin ton tunteen. Kaiken kolotuksen ja väsymyksen lisäksi alkuraskauden pahoinvointikin palas ilahduttamaan aamuja ja välillä iltojakin, huh. Sais kyllä tää bebe tulla maailmaan jo mahdollisimman pian!
Mulla on ens viikonloppuna vielä ystävän polttarit, jotka pitäis jaksaa puristaa hyvillä energioilla, sen jälkeen aion vaan olla :D
Tsemppiä sulle loppuajalle, ihan pian tää kaikki palkitaan! <3
Mona
4.7.2017 at 12:35Heh, hyvä että tuli vähän vertaistukea :D Ja toi pahoinvointi on karmeeta. Mulla muuten pysynyt kurissa, mutta rautalisän jälkeen tulee kyllä melkein poikkeuksetta huono olo. yök.
Tsemppiä polttareihin ja haleja paljon <3 <3
Elina -New beginning
4.7.2017 at 10:40Voi paljon tsemppiä Mona loppuraskauteen. <3 Nyt sulla on todellakin lupa ottaa niin rennosti kuin mahdollista. Saat maata sängyn pohjalla jos siltä tuntuu. Ja minun mielestä ei loppumetreillä tuossa vaiheessa sitä saakin jo luonnollisesti tuntea noita tunteita, enkä voisi kuvitella itsekään olevani siinä vaiheessa enää mikään säteilevä ja tarmoa puhkuva… Eli nyt ihanuus loppuu vertailu ja on sinun raskautesi, joka on jokaisella ihmisellä niin erilainen ja jokainen kertakin on niin erilainen.
Pian se elämä muuttuu. <3 :)
Mona
4.7.2017 at 19:06Kiitos tsemppaavasta kommentistasi ihana Elina <3 <3 :)
Ja näinhän se on, että kaikki ollaan yksilöitä ja vielä raskaudet voi olla yhdelläkin erilaiset. Olenkin miettinyt, että jos meille vielä lisää siunataan lapsia niin millainenkohan mahtaa olla raskaus toisella kierroksella.. :D Ainakin moneen asiaan osaa varautua aivan eri tavalla..
Ihanaa kesää sinne <3
Ja hei teillä on ihana blogi! :)
New Beginning -Elina
5.7.2017 at 22:07Jospa se toinen raskaus olisi sitten taas ihan erilainen, vaikkapa positiivisella tavalla, ken tietää. Sitä vaan ihmettelee ihmiskehoa miten upeaan asiaan naisen keho pystyy! Mieti; luomaan elämää. ❤️
Kiitos ja ihanaa, erilaista kesää teille myös sinne!☀️❤️
Ps. Kiitos paljon, ihanaa palata taas bloggaamaan!
L
4.7.2017 at 10:50Voi prkl! Mulla 4 kk tyttö vetää päikkäreitä parhaillaan ja oon 100x onnellisempi ku vauva tuli mahan ulkopuolelle!!! Inhosin ku joku sanoi, että nauti nyt vielä ku voit. En todellakaan nauttinut! Raskauden vikat viikot oli ihan perseestä ja siitä saa valittaa. Tsemppiä!
Mona
4.7.2017 at 19:07Heh muutamaan otteeseen täälläkin on todettu, että aika perseestä tämä välillä on :”D
Kiitos tsempeistä L <3 :)
Nimetön
4.7.2017 at 11:27Tsemppiä loppuraskauteen! Mutta kannattaa todella muistaa levätä, olla armollinen itselle ja ottaa iisisti, vaikka se vaikeaa olisikin kipujen takia. Itse en rankan synnytyksen jälkeen nukkunut ollenkaan kolmeen päivään kun vauva imi todella tiheään. Jaksoin kuitenkin, kun otin loppuajat ihan rennosti. Synnytys on rankka tapahtuma, mutta samalla toki myös antoisin, uskomattomin ja ihmeellisin! myös imetys on alkuun todella rankkaa puuhaa, kannattaa nyt ottaa ihan omaa aikaa, hemmotella itseään ja relata! Kohta raskaus on ohi ja saat vihdoin pitää suurta ihmettä sylissäsi!
Mona
4.7.2017 at 19:11Kiitos paljon tsempistä <3 Ja pitää kyllä pyrkiä keskittymään viimeiset viikot fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin ja muistaa ottaa iisisti. Koti spa siis ainakin vielä pystyyn:)
Ihanaa heinäkuuta sinne <3
-H
4.7.2017 at 11:37Täällä mennään toisella kolmanneksella ja virtaa riittää vielä päivisin, mutta iltaisin sänky kutsuu jo klo 21:00 aikaan ja yöllä saa juosta vessassa. Huvittavaa ja ärsyttävää on se, kun lähtee “lenkille”, niin hyvä, kun kotipihaa pidemmälle pääsee ja jo tarvitsisi mennä vessaan, joten todella voin samaistua tuohon tunteeseen ;) Muuten malttamattomana odotan vatsan kasvua, sillä olen aina ihaillut muiden vauvavatsoja ja nyt saan vihdoin itsekin sellaisen :) Tiedän kyllä, että varmasti viimeisinä viikkoina sitä jo toivoisi, että vauva pian syntyisi ja pääsisi vatsasta eroon ;) Tsemppiä loppuraskauteen – joka tapauksessa näytät hyvältä ja hyvinvoivalta (vaikkei ehkä aina siltä tuntuisikaan) :)
Mona
4.7.2017 at 19:16Kiitos ihana <3<3
Ja jep tuo yöllä vessassa juokseminen on kyllä melkoista mutta ihme ja kumma siihen on alkanut jo tottua :'D
Mutta kaupungille lähtiessä ärsyttää, kun heti pitäisi löytää vessa...
Ja onhan raskausmaha tosi ihana ja erityisesti se, kun tuntee minin vatsassa, mutta tosiaan tässä vaiheessa tuntuu, että mielellään ottaa pikkuisen jo ihan syliin ja vatsaan tilalle vähän kevyemmän olon :D
Haleja sinne ja super hyvää vointia <3 <3 :)
Taau
4.7.2017 at 12:03Voin kertoa että ei se zombie olo lopu tohon raskauteen 3 pienen lapsen äitinä yöunista voi vaan haaveilla. Mutta onneks se herääminen ja vessassa käynti yms auttaa heräämiseen sitten kun vauva on pieni. Ja onneks sillon saa hiukan levätä kun muksut päikkäreillä Tsemppiä koita levätä kun voit se on mun neuvo nuku vaikka päikkärit ja nuku aina kun voit se auttaa
Mona
4.7.2017 at 19:17Oih kolmen pienen kanssa varmasti saa kyllä haaveilla pitkistä unista :D Kiitos tsempeistä – päikkärit siis kunniaan! ;)
Ihanaa heinäkuuta sinne koko perheelle :) <3
Elisabeth
4.7.2017 at 15:13Ei tarvitse välittää siitä mitä toiset sanovat – kaksi raskautta kun eivät ole samanlaisia! Menet oman voinnin mukaan! Oma vinkkini on aloittaa vauvakirjan http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/2016/09/the-best-baby-memory-book.html täyttämistä ja kirjoittaa vauvalle kirje <3 Ja hemmottele itseäsi, käy vaikka kylpylässä ja nauti siitä kun tunnut kevyemmältä vedessä! Tai katso suosikkisarjoja Netflixistä tms. Ja pakkaa sairaalalaukku valmiiksi ;) Tsemppiä, kohta pääset pikkumiestä näkemään :)
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Mona
4.7.2017 at 19:19Sairaalakassin pakkausta on jo suunnittelun ja muutaman hankinnan osalta aloitettukkin. Siitä pitääkin tehdä oma postauksensa. On kiva kuulla mitä kaikkea muilla ollut mukana:)
Ja kiitos tsempeistä <3 <3 :)
Eve
4.7.2017 at 18:21Kannattaa kuunnella kehoa ei katsoa kalenteria. Kun vauva syntyy niin siittä se unenpuute ja arjen pyörittäminen vasta alkaa… Vaikka kuinka etukäteen tiedostaisi että arki tulee muuttumaan, yllättää sen konkreettisuus kuitenkin. Lapset on tietenkin erilaisia, toiset nukkuu paremmin ja toiset ei. Vauva -ja taaperoaikaan liittyy kuitenkin niin paljon muitakin haasteita. Itse en enään kaipaa vauva-aikaa, niin raskasta se kokonaisuudessaan kaikkine haasteineen oli. Joka päivä olen kiitollinen lapsistani mutta nuo ajat on mun osalta nähty ja koettu. Aikansa kutakin Nyt lapset 4- ja 6 vuotiaita ja elämä täynnä tohinaa joka päivä aamusta iltaan Shemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!
Mona
4.7.2017 at 19:21Huh, toivottavasti tulisi hyvin nukkuva bebe :D Onneksi sitten on ainakin fyysisesti vähän kevyempi olo… (toivottavasti..:D)
Kiitos paljon tsempistä Eve:)
Linda
4.7.2017 at 21:41Allekirjoitan edellisen kommentoijan huomion; todellinen väsymys ei valitettavasti pääty synnytykseen, siitä se vasta alkaa. Silloin et voi päivällä kuitata oman mielesi mukaan huonosti nukuttuja öitä ja lapsen kasvaessa pelkkä hereilläolo ei muutenkaan enää riitä vaan vaatii myös henkistä läsnäoloa.
Ja onhan niitä muitakin haasteita kuin huonosti nukutut yöt jotka voivat koetella jaksamista. Toiset vauvat rauhoittuvat vain jatkuvassa kanniskelussa ja hermostuvat vieraiden ihmisten äänistä joka voi vaikeuttaa muiden ihmisten kanssa seurustelua. Näin meillä esikoisen kanssa oli ja täytyy sanoa että koin melkoista henkistä väsymystä kun käsiä ei saanut hetkeksikään vapaaksi enkä voinut ammentaa lisää virtaa muiden ihmisten tapaamisista. Onneksi monet haasteet ovat vain ohimeneviä vaiheita.
Nyt jännityksellä odotan pian syntyvän pikkusisaruksen temperamentia. Heräilen neljättä kuukautta parin tunnin välein ja issias vaivaa eikä oikein lepäämään pääse kun on tuo vanhempi pikkuhippiäinen pitämässä menosta huolta mutta koitan nauttia vielä tämän hetken helppoudesta. Vauvanhoito on kuitenkin niin intensiivistä että tuntuu että se alkaa helpottumaan vasta sitten kun lapsen oma ymmärrys alkaa kasvaa. Ja sitten tulee se vauhti… ;)
Tsemppiä kovasti loppurutistukseen! Nauti arjen pienistä asioista jotka saat suorittaa rauhassa ja ajatuksella :)
Mona
4.7.2017 at 22:03Kiitos tsempistä :)
Outi Karita
6.7.2017 at 09:36Täällä taas energiat olis huipussaan (RV 22+4), mutta “kasvukivut” vieneet saikulle ja rajoittaa tosi paljon nyt liikkumista… Tää onneks luulis olevan ohimenevää tässä kohtaa.
Tsemppiä ja voimia sulle!
Mona
6.7.2017 at 09:39Kiitos paljon <3 Ja varmasti nuo tuosta tasaantuu. Nyt vaan maltat ottaa hetken iisimmin<3 Haleja <3
Jemima
7.7.2017 at 08:52Vähän masentavasti väki tuossa kommentoi, että vauvan syntymästä se väsymys vasta alkaakin.. No itse en kokenut ihan samalla tavoin. Minulla oli erittäin paljon supisteluja raskaudessa, ravasin vessassa öisin ehkä 20 kertaa, joka kerta kohtua supisti, kun rakkoon tuli uutta pissaa. Vauva onneksi syntyi rv 39+1, vaikka se onkin intensiivistä pienen vauvan kanssa, niin voi miten paljon jaksamisessa auttoikaan se, miten ketterä olo oli heti synnytyksen jälkeen!! Istuin intiaaniasennossa imettämässä jo seuraavana päivänä, enää ei supistanut ja ylös pääsi mistä vaan hetkessä ilman että kaipasi vintturia avukseen, kaikki kävely ja liikkuminen, kyykistys ym oli niin helppoa! Yritä Mona jaksaa vielä, ja lepää kaikista menoista huolimatta nyt paljon. Mieli kääntyy sisään noissa viime viikoissa ja antaa kääntyäkin vaan, sillä on tehtävänsä. Pian saat vauvan syliisi <3
Mona
7.7.2017 at 11:18Itse uskon ja luotan myös siihen, että oma “kevyempi” olo tuo synnytyksen jälkeen aika paljon lisää energiaa, mutta kaikkihan me ollaan yksilöitä ja sitten sen vasta näkee:) Odotan kyllä juuri tuota, että ei tarvitse rampata vatsan paineen takia vessassa ja pääsee nousemaan normaalisti ja muutenkin tuntee taas oman kropan edes jotenkuten… Ja tietysti kaikkein eniten odotan että pääsen rakastamaan pikkuisen ihan tainnoksiin tässä omassa sylissä :”) <3 <3 Kiitos sulle ihanista tsemppaavista sanoistasi <3 <3 Paljon haleja <3 :)