Neljän kuukauden univelat alkaa näkyä ja tuntua. Olen aina vaatinut paljon unta, mutta olen myös omannut kohtuullisen hyvät unenlahjat. Toisin on nyt äitinä pienen vauvan kanssa.
Uni on oman hyvinvointini kulmakiviä ja siksi olen ollut ajoittain hieman huolissani omasta jaksamisestani uusien uniongelmien myötä. Vauvan kanssa yöheräämiset ovat tuttua varmasti suurimmalle osalle äideistä. Yösyöttöjen lisäksi olen nyt huomannut oman kehoni olevan niin ylivirittyneessä tilassa, ettei uni oikein tule enää kunnolla syöttöjen välissä. Nukun käytännössä koko yön todella herkkää ”koiranunta”. Havahdun pienimpiinkin ääniin ja nään helposti painajaisia, jotka ahdistavat keskellä yötä. Tuntuu, kuin mieli ja keho olisi koko yön pienessä stressitilassa.
Olen ensimmäistä kertaa ikinä edes harkinnut mielessäni unilääkkeiden käyttöä. Rivien välistä lienee tulleen selväksi se, että olen melko lääkevastainen, enkä käytä edes särkylääkkeitä juuri koskaan. Nyt uniongelmat tuntuu päässeen niin isoksi, että lääkkeiden käyttökin käy mielessä.
Uniongelmia nyt tarkemmin pohtineena olen koittanut lukea ja selailla ratkaisuja uniongelmaan. Hyvät korvatulpat on hankittu, vauva siirretään illalla olohuoneen puolelle nukkumaan, meditoin aina ennen nukkumaan menoa ja käyn illalla rentouttavassa kuumassa suihkussa. Huono uni kuitenkin on ja pysyy.
Muun muassa tämän artikkelin luettuani ajatukset taas selkeni. Ne vietävän hormoonit aiheuttaa tämänkin. Olemme kaikki yksilöitä ja jokainen reagoi eri tavoin myös raskauden ja imetyksen tuomiin hormoonimuutoksiin. Minä olen nähtävästi sitä herkempää osapuolta, jonka keho (ja myös mieli) reagoi vahvasti.
”Äitien väsymys ja uniongelmat yhdistetään yleensä vauvan yöheräilyyn, joka luonnollisesti katkoo unta. Moni äiti myös käy synnytyksen jälkeen ylikierroksilla, minkä vuoksi uni on kevyttä. Tuntemattomampi unettomuuden aiheuttaja ovat väliaikaiset vaihdevuodet.
– Munasarjat eivät käynnisty raskauden jälkeen, koska nainen imettää. Silloin hän kärsii estrogeenivajauksesta eli hormonipuutoksesta. Kyseessä on vaihdevuosia vastaava tila, kertoo naistentautien erikoislääkäri Jan Appelberg.”
Tyypilliset vaihdevuosien vaivat kuulostaakin tällä hetkellä tutuilta. Aikamoista hormoonien myrskyä tämä äidiksi tulo sanon vaan! Moni asia on tullut täysin yllätyksenä, eikä niihin ole oikein osannut varautua. Niin myös tämä äärettömän huono uni. Kyllähän nuo yösyötöt tiesi ja sen, että saattaa vähän väsyttää. Siihen kuitenkin vielä lisäksi unettomuus ja äärettömän huono unenlaatu niin avot. En yhtään ihmettele, että synnytyksen jälkeinen masennuskin on niin yleistä. Mikäli näitä asioita ei saa käydyksi läpi itsensä tai läheisten kanssa, alkaa aivan varmasti ahdistaa ja kierre on valmis.
Itselläni kaiken jaksaminen tukipylväs on Eetu ja meditointi. Yksin olisi välillä todella vaikea käsitellä asioita, vaikka miten tietää tämän olevan vain hetkellistä uupumista. Toisen tuen avulla muistaa toistaa niitä positiivisia asioita myös itse itselleen.
Väsymys on kuitenkin todella katala tunne, kun se ottaa otteeseensa. Se saa irtaantumaan jotenkin omasta kehosta ja mielestä. Tuntuu, ettei ole enää oma itsensä. En välillä tunnista itseäni kaikkein väsyneimpinä hetkinä. Väsymys tuntuu aika usein myös ihan fyysisenä pahana olona.
Ohjeeksi usein saa sen, että muista levätä, kun vauva nukkuu. Kuvittelin ennen vauvaa tämänkin olevan ihan iisi juttu, mutta toisin on todellisuudessa. Vauvan päiväunet saattaa olla mitä vaan 15 minuutista 2 tuntiin, eikä se oma nukahtaminen ole ihan niin yksinkertaista samalla minuutilla. Päiväunet vaunulenkillä syö myös heti mahdollisuuden omaan lepoon.
Toivon todella, että oma uni paranee yösyöttöjen loputtua tai viimeistään, kun imetys loppuu. Olen aina tiennyt unen olevan todella tärkeä osa hyvinvointia, mutta nyt vasta todella konkreettisesti huomaan sen merkityksen, kun hyvä uni ei olekaan enää itsestäänselvyys.
Tässä vaiheessa pyrin siis keskittymään siihen, että saan levättyä aina mahdollisuuden tullen ja pyrin maksimoimaan kaiken kivan rentouttavan tekemisen. Vielä pitäisi muistaa olla armollinen itselleen siinä, ettei aina murehdi mitä muut ajattelee. Ihan hirveän helposti nimittäin miettii, että mitähän muut ajattelee, kun haukottelen kesken keskustelun tai olen muuten vain ihan omassa kuplassa.
Tsemppiä muille huonounisille. Kaikki sympatiat niille, jotka kärsii uniongelmista ihan ilman vauvojakin. Nyt vasta todella ymmärrän miltä unettomuus voi tuntua.
62 Comments
H/
12.12.2017 at 21:41Voi kuinka tiedän mistä puhut! Jossain vaiheessa väsymys huonosti nukkuvan vauvan kanssa nousi niin pahaksi, etten pahimpina päivinä edes tunnistanut itseäni. Vauvavuosi vei jaksamisen aivan äärimmilleen, mutta siitä selviää – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Jos saisin nyt antaa vinkin vuoden takaiselle itselleni, sanoisin että hyväksy kaikki tarjottu apu, pyydä apua ja hyväksy kaikki tunteet <3
Ihan kamalan paljon voimia ja jaksamista <3
Mona
15.12.2017 at 09:58Ehkä paras vinkki kaikista <3 Avun pyytäminen on kyllä välillä vaikeaa, mutta tässä vauva-arjessa sitä on kyllä pakko opetella..
Ja kiitos paljon ihana <3
Kristiina Maria
12.12.2017 at 22:11Vitsi kun voisin lähettää sulle virtuaalisesti muutaman hyvin nukutun yön! Uni on kyllä hyvinvoinnille niin mielettömän tärkeää ja onhan sitäkin tutkittu, että epäsäännöllinen vuorokausirytmi ja/tai huonot yöunet voi ennalta ehkäistä masennuksen puhkeamista. Varmasti uni on yhtenä osatekijänä monella raskauden jälkeisen masennuksen puhkeamisessa. Jotenkin kyllä tylsä, ettei tolle hormonivajaukselle ole ilmeisesti annettu mitään muuta nimeä kuin ennenaikaiset vaihdevuodet. Ihan kuin ei tuoreella äidillä olisi tarpeeksi huolia, niin pitää vielä ne vaihdevuodetkin tuoda kuvioon. Tärkeintä tietysti, että vaiva tunnistetaan ja että sitä voidaan hoitaa.
Olen viimeaikoina miettinyt myös paljon sitä, miten epärealistisen kuvan some (erityisesti Instagram) antaa nykyään äitiydestä. Ja miten se vaikuttaa omaan jaksamisen, kun joka paikassa on täydellisen idyllisiä kuvia vauva-arjesta. Sulla ja monilla sun kollegoilla on aivan upeita kuvia, mutta olen kyllä miettinyt, että somessa erityisesti lapsiarjen kuvaaminen on mennyt ihan omiin sfääreihinsä, enkä ole varma tekeekö se kenellekään hyvää. Kivat kuvat oi olla pakopaikka ja ihania muistoja, mutta mitä sitten kun just sinä viikon valoisimpana päivänä pitäisi saada vauvasta someen kuvia ja vauva sattuukin juuri silloin olemaan huonolla tuulella. Tuntuu vaan, että vauva-arki ja some-estetiikka eivät vaan millään sovi yhteen tai ainakin aitous katoaa. On kuitenkin eri asia kuvata kukkakimppuja ja aamiaisia. En tiedä osaanko pukea tätä sanoiksi, mutta toivottavasti saat välillä pidettyä taukoa myös somesta. Se ei varmasti ole ammattilaiselle helppoa ja tuottaahan kauniit kuvat paljon iloakin. Mutta voisin vaan jotenkin kuvitella, että kuvat aina hyvin levänneistä täydellisistä some-äideistä ja vauvoista ei aina todellakaan helpota väsymystä. Mulle tulee välillä aivan överi ja uupunut olo, jos katson liikaa Instan äiti-tilejä. ja mulla ei edes ole vielä lapsia! Voimia ja jaksamista! <3 Toivottavasti löydät hyvän balanssin uneen, vauva-arkeen ja some-työhön!
Mona
15.12.2017 at 10:15Hei tosi hyvä aihe ja tärkeä. Juttelin tästä nyt aamulla instan storyyn, kiitos aiheesta! Somessa on kyllä aina kaksi puolta. Itse kun työskentelen somen kanssa niin tiiviisti, koen näkeväni täydellisen feedin taakse,enkä siitä osaa ottaa sen kaltaista painetta että pitäisi elää täydellistä vauva-arkea (päinvastoin yritän tuoda tekstien seassa sitä arkea realistisesti mukaan), mutta totta kai kaikessa on aina stressitekijänsä. Ja niin totta tuo, että äitiys saattaa näyttää somen kautta aivan epärealistiselta ja todellisuus voi helposti monella hämärtyä. Itse kuitenkin koen, että vauva-arjen kuvaaminen on IHANAA <3 Olen niin onnellinen jo nyt, että on paljon kuvia pikkuisesta. Sekä niitä viimeisteltyjä kauniita kuvia ja niitä arjen realistisia kuvia. Olen jo nyt katsonut noita ihan ekojen viikkojen kuvia silmät kosteina ja olen niin onnellinen, että kuviin saa taltioitua muistoja. En tiedä muista, mutta minulle on ihan itsestään selvää, ettei mitään Instagram kuvia aleta ottaa jos mini on huonolla tuulella. Sitä on muuten tullut myös ihan super tehokkaaksi kuvien kanssa:D
Mutta se mikä itselläni helposti aiheuttaa "stressiä" on se, että oma jaksaminen ja aika ei riitä vaikka haluaisi. Siihen pitäisi hyvä tasapaino löytää...
Kiitos taas ajatuksia herättävästä kommentista <3
Emma
12.12.2017 at 22:13Hei
Itse myös pienen vauvan äitinä ymmärrän univajettasi. En haluaisi kuulostaa negatiiviselta, mutta näin ammatillisesta näkökulmasta terveydenhuollon henkilönä kehottaisin ensin vähentämään töitä. Lääkkeet ovat yleensä vasta viimeinen vaihtoehto, mikäli muut muutokset eivät ole auttaneet. Arvostan työtäsi kovasti ja luen mielelläni blogiasi, mutta riittäisikö vähempikin? Etkö mielummin jättäisi muutaman blogitapahtuman välistä ja nukkuisi tämän ajan kuin se että menet tukkaputkella ja otat iltaisin lääkkeet jotta nukahtaisit?
Jaksamista, hyviä unia ja hyvää joulua! :)
Hanna
13.12.2017 at 21:02Tätä minäkin ihmettelen! Kannattaa laskea rimaa ja asennoitua, että tällaista se nyt on. Ensimmäinen vuosi ainakin olisi hyvä keskittyä vauvaan ja elämään elämänmuutoksen kanssa. Kun se elämä nyt vaan muuttuu ihan jokaisella vauvan tulon myötä, vaikka joku muuta väittäisikin.
Mona
15.12.2017 at 10:20Kiitos Emma kommentista! Taisi kirjoitukseni vähän jäädä vajaaksi. Tarkoitus ei siis ole ottaa unilääkkeitä, varsinkaan kun imetän. tekstissä toin lähinnä esiin sitä, että mielessä on siis käynyt väsyneenä, että lääkkeetkin alkaa kuulostaa hyvällle vaihtoehdolle vaikka normaalisti olen melko lääkevastainen.’ Tosin tuota estrogeenivoidetta mietin ihan tosissani ja ajattelin siitä lääkärissä jutella tarkemmin.
Ja kiitos paljon <3 Ihanaa joulun odotusta sinnekin <3
Annika
12.12.2017 at 22:55Mulla oli vuosi sitten ihan sama tilanne. Vauva nukkui nätisti omassa sängyssä, mutta minä valvoin. En muista missä vaiheessa helpotti, mutta ajan kanssa varmasti hormonit tasaantuivat ja nukahtaminen helpottui. Mulla auttoi myös se että vauva siirtyi omasta sängystä mun viereen. :) en tiedä miksi, mutta mun nukahtaminen helpottui heti. Täysimetin silloin ja edelleen muutamia kertoja päivässä.
Älä huoli, olen varma että myös sinulla helpottaa. Voimia! Muista nauttia tästä lyhyestä ajasta (kaikki sitä jauhaa, mutta se on totta).
Mona
15.12.2017 at 10:32Kiitos Annika <3 <3 Ja niinpä, pitää muistaa olla hetkessä <3 Hurjaa vauhtia mennyt jo nämä neljä kuukauttakin.
Tuuli
12.12.2017 at 23:26Niin tuttua! Täällä mennään äärirajoilla jaksamisen kanssa kun vauva ollut aina huono nukkuja. Koko ajan toivon, että jospa kohta helpottaa. En osaa muuta oikein sanoa, kun paljon tsemppiä sinne!
Mona
15.12.2017 at 10:33Kiitos Tuuli ja sinne myös <3 Paljon haleja <3
Cami
13.12.2017 at 08:20Meidän vauva on nyt 9kk ja on onneksi nukkunut pääosin hyvin, vaikka herääkin muutaman kerran yössä syömään. Itselleni ei väsymys ole onneksi tullut tutuksi ja tiedän, että jos olisi niin olisin aivan rikki. Jo pelkkä työelämä edes yhden huonon nukutun yön jälkeen oli itselle rankkaa niin voi apua sitten sun tilanteessa. Paljon voimia sinulle sinne ❤️ Toivottavasti joku ratkaisu löytyy pikimmiten!
Mona
15.12.2017 at 21:25Ja kiitos paljon tsempistä Cami<3 Ja aivan mahtavaa, että teidän bebe on nukkunut hyvin <3 :) Luotan vahvasti, että kyllä tämä herra Salamakin tästä alkaa vedellä pian jo kunnon tukkiunia :D
Katja
13.12.2017 at 08:58Täälläkin yksi kohtalotoveri. Juttelin vauva-ajan aiheuttamasta unettomuudesta juuri ystäväni kanssa, joka totesi lohduttavasti, että hyvin nukkuvat vauvat ovat poikkeus. Vaikka oman, välillä aivan jäätävän, väsymyksen takia toivonkin kaikille äidille hyvin nukuttuja öitä, tämä ajatus jotenkin lohdutti. Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan :) Itseäni on auttanut suuresti läheisten apu. Mies ottaa usein kerran viikossa yösyötöt hoitaakseen, ja välillä on äiti tai anoppi auttanut ja tehnyt saman. Jo yhdestä hyvin nukutusta yöstä on ollut tosi paljon apua. Tämä toki onnistuu vain, jos vauva huolii pullon. Ei kai tässä oikein muuta voi, kuin toivoa itse kukin, että vaavelit löytävät yhtäkkiä hyvän unen lahjat :)
Mona
15.12.2017 at 21:32Kiitos Katja kommentista <3 Mäkin sain oman äitini tällä viikolla kahdeksi yöksi tänne auttamaan ja oli kyllä tarpeen <3
Meillä onneksi pullo kelpaa myös hyvin. Viikonloppuisin myös Eetun hoitaa aamut jolloin voin yleensä jäädä (jos maltan) nukkumaan pidempään.
Ja ihan varmasti bebet nukkuu ihan just kohta kuin tukit ;) Oon koittanut nyt tosi paljon kaivella erilaisia vinkkejä uneen (sekä bebelle että itselleni), jotta löytyisi ne meille parhaimmat niksit. Silti taitaa tuo sunkin mainitsema avun saaminen silloin tällöin olla se kaikkein tärkein juttu. Itse opettelen juurikin sitä, että olisi helpompi pyytää apua, eikä vaan aina ajatella hölmösti, että minähän selviän ihan itekin :D
Tonttu
13.12.2017 at 09:48Tsemppiä niin paljon!
Olisiko mahdollista kokeilla perhepetiä niin että vauva nukkuu koko yön vieressä?
Hän käy syömässä vain ja voitte molemmat olla horroksessa.
Meillä on neljäs tällainen vauva. Hän nukkuu kainalossa, käy välillä syömässä emmekä kumpikaan herää kunnolla. Hän irroittaa itse otteensa rinnasta ku on syönyt riittävästi ja yleensä mönkii nukkumaan isän kylkeen.
Esikoista yritimme nukuttaa omaan sänkyyn. Siitä eivtullut yhtään mitään,kun viimein saimme vauvan nukkumaan niin itse valvoin stressaantuneena odottamassa milloin hän herää syömään ja juurikin havahduin joka rasahdukseen. Myöhemmässä vaiheessa lapset ovat siirtyneet reilu 1 vuotiaina omaan sänkyyn ja pysyneet siellä, meillä ei ole ikinä ollut monen tunnin iltanukuttamisrumbaa vaan lapset viedään sänkyyn ja he nukahtavat. Kukaan ei myöskään tule vanhempien viereen yöllä vaan nukkuvat levollisesti, toki jos näkevät painajaisia tms. käymme rauhoittelemassa.
Siispä lämpimästi suosittelen perhepetiä, vauva on kokoajan lähellä ja on helmpompi rauhoittua nukkumaan.
Laitatte vain jonkun esteen sängynlaidalle ettei vauva pääse putoamaan.
Kovasti voimia arkeen!
Molly
13.12.2017 at 17:49Perhepeti vanhempien keskellä saattaa olla todella vaarallinen. Ainakin mun mies nukkuu niin sikeästi, ettei varmasti huomaisi vauvaa unissaan.
Jemima
14.12.2017 at 14:38Höpöpöpö mitään vaarallinen, jos molemmat vanhemmat on terveitä ja raittiita eikä ole sairaanloista ylipainoa. Jos käyttää unilääkkeitä, alkoholia, huumeita yms niin silloin on vaarallinen, muutoin ei. Ihminen on ainoa nisäkäs, joka ulkoistaa jälkeläisensä nukkumaan erillään itsestään.
Mona
18.12.2017 at 09:28Mollylle ja Jeminalle perhepedistä.
Mielestäni tärkeintä on, että jokainen perhe löytää sopivan ratkaisun nukkumapaikan suhteen. Ymmärrän oikein hyvin että kaikille se ei sovi ja toisaalta ymmärrän täysin, että joillekin se on täysi itsestäänselvyys <3
Mona
15.12.2017 at 21:40Kiitos Tonttu viestistä <3
Oi neljäs bebe <3 <3 :D Teillä ei varmasti ole tylsää hetkeä. Eikä taida päikkärit olla ihan niin helppo nakki itselle? :D Eetun siskolla on myös neljä ja olette te ison perheen äidit kyllä niin super äitejä että ei riitä ylistyssanat <3 Siinä on organisointikyvyt ihan huipussaan :D
Meillä on Salama osittain nukkunut myös vieressä, mutta se ei kyllä ole tuntunut parhaalta ratkaisulta. Vaikka miten ihana on pitää rakkauspulleroa kainalossa on oma uneni huomattavasti parempaa, kun nukutaan omissa sängyissä. Poju on myös järjetön venkooja ja saan tämän tästä yöllä pataan tai potkuja mahaan jos tyyppi on vieressä. Tai sitten hän retkottaa x asennossa sormet meidän molempien nenässä :'D Toinen mikä on hankaloittanut vieressä nukkumista ja kyljellään imetystä on puklailu. Kyljellään imettäessä ollaan aina molemmat ihan yltäpäältä maidossa ja sitten seuraavaksi koko sänky puklussa:/ Usein kyllä Eetun lähtiessä aikaisin töihin jää Salama mun viereen nukkumaan aamun aikaisen syötön jälkeen :)
Emppu
13.12.2017 at 09:48Tiedän tunteen. Tänään taas ihan kamala olo, kun kuopuksen takia nukun huonosti. Toi koiranuni on pahinta, kun unenlaatu on heikkoa ja aamuisin tuntuu kuin ei ois nukkunut ollenkaan. Itsellä nää menee kausittain. Välillä nukun syöttöjen välillä luin tukki eikä silloin tiheästikään vieressäni heräilevä vauva haittaa. Nyt on taas sellainen kausi, että katselen yöllä nukkuvaa vauvaa ja yritän saada unen. Sitten kun vihdoin saan, vauva tietty just herää. Itseä auttaa ymmärrys siitä, että pian on taas parempi kausi ja tää nyt on tällasta siihen asti. Ja pidän itsestäni hyvää huolta, tai ainakin yritän. Itseni pitäisi huomattavasti vähentää sometusta, se saa mut levottomaksi. Kovasti tsemppiä! :) Onneksi esikoisen myötä osaan suhtautua näihin vähän eri tavalla, kun tiedän että kyllä ajan kanssa oikeesti helpottaa!
Jemima
14.12.2017 at 14:38Ja tämä kommentti meni väärään paikkaan! Piti koskea perhepedin vaarallisuutta.
Mona
18.12.2017 at 09:48“pian on taas parempi kausi ja tää nyt on tällasta siihen asti” nimenomaan! :) Tämä mielessä ja se, miten kiitollinen saa olla kaikesta vaikka vähän väsyttääkin.
Huh olen muuten tuotakin miettinyt, että jos joskus siunaantuu lisää lapsia niin saa varmaan naureskella omalle tämän hetkiselle “väsymykselle” siinä vaiheessa :D
Mirella
13.12.2017 at 09:57Meillä oli ihan samaa, kunnes otin hänet viereeni. Siihen samaiseen yöhön on loppunut valvomiset. Myöskään jatkuva nouseminen ei herätä. Vieressä näen heti jos hän tuhisee unissaan, jos kaipaa ruokaa annan tissiä ja nukahdamme molemmat imetykseen. Vauva ei myöskään enää herännyt öisin itkien vaan lähinnä tuhisten, kun ei pelottanut herätä yksin pimeässä. Kokeile auttaisiko? :) Myös jos tutti esim tippuu, sen saa puoliunessa laitettua takaisin ja joskus mieskin silittelee poikaa niin nukahtaa siihen :) Aamuisin ei ole enää ahdistanut, enkä ole myöskään nähnyt painajaisia mitkä oli osa jokaista yötä aiemmin.
Kirjoittaisitko myös muutenkin vauvasi unesta? Vauvan unihan on vauvavuoden puhutuimpia aiheita :D Nukutatko syliin, tissille vai jätätkö hakemaan yksin unta? Missä nukkuu, siirrätkö nukkuvana kehtoon vai nukahtaako sinne itsekseen? :) Nukkuuko useita unisyklejä ja osaako hakea ne itse vai vaatiiko esim vaunuissa heijausta kun herää välillä? Aihe todela kiinnostaisi!
Erja
14.12.2017 at 12:49Komppaan!
Mona
15.12.2017 at 21:46Salama on osittain nukkunut myös vieressä, mutta se ei kyllä ole meille valitettavasti paras ratkaisu, vaikka ihanaahan se on pitää kultakimpaletta ihan lähellä <3
Kirjoittelen ihan ehdottomasti, kiitos postaustoiveesta <3 Noin summa summarumina voisin vastata heti noihin kaikkiin kysymyksiin, että kaikki on taidettu jo ehtiä kokeilemaan :''D Mutta nyt on hiukan löydetty rutiineja ja niitä meille "parhaimpia" vaihtoehtoja, vaikka kyllähän vielä on paljon harjoiteltavaakin.
Koitan laittaa tästä tekstiä tulille!
Emppu
13.12.2017 at 09:58Ai niin, piti vielä lisätä, että jos vain malttaa, kannattaa todella edes yhtenä iltana mennä vauvan kanssa samaan aikaan nukkumaan. Salamakin kenties nukkuu pisimmän unipätkän alkuillasta? Itsekin sen usein nukkuu parhaiten ja aamulla kiittää ratkaisuaan! :)
Johanna
14.12.2017 at 21:52Hei minua myös kiinnostaa tämä :)
Mona
15.12.2017 at 21:47Tuo on kyllä niin totta!! Ekat pari kuukautta menin melkein joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Nyt kun Salama nukahtaa jo 7 tai 8 maissa niin jään tosi helposti tekemään illalla hommia ja se ei tietty auta kyllä yhtään sitten väsymyksen kanssa. Tämän kanssa pitää petrata taas vaikka miten hassulle tuntuisi mennä kasilta sänkyyn :D
Kia
13.12.2017 at 10:28En osaa kuvitellakaan, kuinka inhottavaa tuollainen unettomuus mahtaa olla. En voi samaistua kuitenkaan tilanteeseesi, sillä oma kaksikuukautinen vauvani on tähän mennessä nukkunut yönsä hyvin ja itsekin kestän yösyötöt hyvin ja nukahdan heti. Meillä tosin taitaa olla helppo vauva näissä uniasioissa kun usein mennään yhdellä syötöllä yössä. Tiedostan toki, että tämä voi muuttua ja pienillä vauvoilla vaiheita tulee ja menee. Olenkin siksi kiitollinen tästä pehmeästä alusta. Tsemppiä sinulle, toivottavasti löydät ratkaisun pian!
Mona
15.12.2017 at 21:49Oooo ihanaa!!!! <3 Niin mahtavaa kuulla, että teidän bebe on jo nyt nukkunut hienosti <3 Onko sulla jotain super vinkkejä/niksejä jakaa? :) Ootteko tehnyt tietoisesti jotain heti syntymästä lähtien vauvan hyvien unien helpottamiseksi? :)
Ja kiitos paljon tsempeistä Kia <3 <3 Halipusut sinne pikkuiselle.
Anna
13.12.2017 at 11:10Minäkin suosittelen somettamisen ja bloggaamisen vähentämistä. Älä seuraa liikaa muiden täydellistä elämää somessa, se ahdistaa vaikket sitä ehkä huomaakaan. Keskity vain oikeaan elämään ja rentoutumiseen. Paljon tsemppiä! Itsekin samasta olen kärsinyt.
Mona
15.12.2017 at 21:52Kiitos Anna tsempistä <3 Somea työkseni pitkään tehneenä täytyy kyllä sanoa, että en osaa ottaa paineita "täydellisestä elämästä" sen kautta. Sitä kun tietää niin tarkkaan mitä somekuvien takana on ja millaisen määrän duunia yksi kaunis kuva voi kätkeä taakseen. Mutta töitä pitäisi tehdä välillä vähän vähemmän ja on kyllä tullut tehtyäkin. Se onkin aika ristiriitaisten tunteiden aiheuttaja, kun samalla haluaa tehdä mutta sitten ei kuitenkaan ole aikaa tai ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Hyvää kultaista keskitietä etsiessä.. Ehkä se tästä pikkuhiljaa löytyy :D
Laura
13.12.2017 at 11:50Hurjasti tsemppiä täältä kohtalontoverilta! Olen valvonut vauvan kanssa nyt 7kk ja sitä ennen käytännössä yli puolet raskausajasta selkävaivojen vuoksi. Minulle myös hyvä uni ennen raskautumista oli se kaikista tärkein keino saada ladattuja akkuja. Nyt nukun öisin 2-5h monen herätyksen taktiikalla. Pojallani on allergioita ja refluksia, jotka häntä valvottavat. Yritän pitää tämän mielessäni, kun herään öisin hänen kanssaan tunnin välein. Hän ei kuitenkaan voi vaivalleen mitään, kyllä hänkin varmasti mielummin nukkuisi kun itkisi kipujaan. Onni on ihanat läheiset, niinkuin sinullakin. Itse olen nyt pistänyt pojan tarpeet kaiken edelle, siksi olen joitunut rankalla kädellä karsimaan omia menojani, laiminlyömään ystävyyssuhteitani ja omaa terveyttäni. Toivon, että ensi vuonna tähän aikaan moni asia on muuttunut parempaan päin ja että minäkin olen yhdessä koossa edelleen :D Älä vaadi itseltäsi liikoja, on ihan ok näyttää harakan pesältä ja jäädä välillä kotiin lepäämään. Todelliset ystävät ynmärtävät ja säilyvät rinnallasi kyllä. Työt myös odottavat, oma ja perheesi hyvinvointi on kaikista tärkeintä! :)
Mona
18.12.2017 at 09:54No voi kurjuus:/ Toivottavasti saatte allergiat ja refluksin kuriin pian <3 Tuollaiset on kyllä niin harmillisia ja kun sitä tietysti äitinä haluaisi tehdä kaiken, että voisi helpottaa pienen oloa. Meillä ollaan kyllä siinä suhteen tosi kiitollisia, että Salama on ollut tosi tyytyväinen.
Ja näinhän se on, että vuoden päästä ollaan varmasti jo ihan eri tilanteessa.. Vaiheita vaiheita :D
Roosa
13.12.2017 at 14:09Heippa, tiedän miltä susta tuntuu. Kärsim itse pahasta unettomuudesta ennen vauvaa ja oikeastaan ainoa pelkoni vauvan saantiin liittyen olikim juuri uniongelmien uudelleen puhkeaminen. Ja niinhän siinä kävikin että hormonit ja siitä johtuen ylikierroksilla käyvä elimistä saivat todella ahdistuneeksi. Vielä erityisherkkyys päälle niin ei mikään helppo paketti. Minulle paras ratkaisu oli että saan nukkua jotkut yöt viikossa yksin, sain myös lääkäristä rauhoittavaa lääkettä jota voin aina silloin tällöin ottaa, myös jo lääkepurkin olemassaolo helpottaa oloa.
Käyn itse puhumassa ammattilaisen kanssa koska elämässäni on paljon kuormittavia asioita. Yksi asia jonka olen huomannut auttavan, on oman ajan ottaminen ja ihan vain rauhoittuminen vaikka jonkun sarjan parissa. Myös yhteys kumppaniin on tärkeä, meillä vauvan tulo toi mukanaan haasteita tuoreeseen suhteeseen joten joutunut käydä läpi kaiken mahdollisen mutta haasteista huolimatta elämä alkaa pikkuhiljaa järjestymään. Paljon tsemppiä sulle, et ole yksin unettomuuden kanssa,suosittelen hakemaan apua aikaisin, mieluummin ennaltaehkäisee kuin odottelee että ongelma äityy pahaksi…
Mona
18.12.2017 at 09:58Roosa ihana <3 Kiitos paljon kommentista, tsempistä ja omien kokemuksien jakamisesta. Olen tosi pahoillani, että eteesi on tullut kuormittavia asioita, mutta niin hienoa, että olet pystynyt niitä läpikäymään ja alkaa haasteista huolimatta asiat järjestyä <3 ihanaa joulua sinne koko perheelle <3
Eveliina
13.12.2017 at 14:42Kokeile melatoniinia, se lyhentää nukahtamisaikaa mutta ei ole kuitenkaan unilääke joka suoraa ottamisen jälkeen vetäisi vintin pimeäksi!
Roosa
13.12.2017 at 18:36Melatoniinia ei suositella käytettäväksi imetyksen aikana, tosin jos vauva ei syö yöllä useampaan tuntiin voi sitä ehkä ottaa..
Mona
18.12.2017 at 10:00Melatoniinia pohdin itsekin, mutta tosiaan sitä ei suositella imetyksen aikana. Mikäli uniongelmat jatkuu vielä, kun olen imetyksen lopettanut niin sitten ehdottomasti melatoniini testiin!
Klaara
13.12.2017 at 16:29Voimia! Tunnistan tuon olon. Minulla on ollut kolme huonounista vauvaa. Kolmas vauvavuosi oli pahin, koska takana oli niiin monta huonosti nukuttua vuotta. Lopulta olin niin väsynyt, etten osannut enää hakea apua. Kehotankin sinua ottamaan väsymyksen tosissaaan, ja miettimään kaikin keinoin niitä tapoja, joilla saisit enemmän ja laadukkaampaa unta. Pienetkin arkea helpottavat asiat (lapselle hoitaja kerta/pari viikkoon ja sinä silloin nukkumaan tms), voivat katkaista huonojen unien kierteen.
Mona
18.12.2017 at 10:05Huh kaikki sympatiat sulle!! En osaa tässä vaiheessa kuvitella millaiselta monen vuoden huono uni voi edes tuntua..:/
Olen itse ottanut oikein tehtäväkseni panostaa nyt siihen, että apua pitää pyytää ja sitä pitää osata ottaa vastaan. Ei muuten ole helppoa. Mutta alkuun olen päässyt paremmin kuin olisin itse osannut edes odottaa. Kirjoittelen tästäkin jossain vaiheessa paremmin.
Vauvalle hoitajaa en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia (mutta on listalla MLL kautta kokeilla juuri parina päivänä viikossa), mutta nyt on siivoaja tulossa säännöllisesti! Sekin on iso juttu itselleni :) Ja vauvan unijuttuihin pyrin nyt paneutumaan kunnolla ja sitä kautta ehkä sitten omakin uni jossain vaiheessa paranee…
Nimetön
13.12.2017 at 17:48Meillä asia helpottui kun vähän vaihdettiin nukkumajärjestelyitä. Joka toinen päivä toinen meistä saa nukkua yksin omassa sängyssä (omassa huoneessa) kun taas joka toinen yö toinen vanhempi nukkuu olohuoneessa vauvan kanssa patjoilla. Ruokitaan yöllä vauvaa korvikkeella, ja kun hänet voi helposti siinä patjalla ottaa viereen ja juottaa, hän ei herää ja jatkaa tyytyväisenä unia. Myös vanhempi saa helposti unta siinä patjalla, kun ei tarttee nousta ylös :D pullot ja korvikkeet on patjan vieressä valmiina.
MUTTA tietenkin se unettomuus voi olla vain juurikin hormoneista kiinni :( Itse olen taas nähnyt ihan valtavasti painajaisia viime aikoina, ei oikein huvita aina nukahtaa :D vauva nyt 8kk
Mona
18.12.2017 at 10:07Tuohan on tosi kätevä järjestely!! :) Meillä voisi samalainen toimia viikonloppuna.
Ja painajaiset on kyllä karmeita. Itse usein meditoin kun herään painajaisiin ja se auttaa parhaiten saamaan mielen pois niistä.
Mimada
13.12.2017 at 19:07Onpas tuttu aihe! Meillä esikoinen valvotti 1,5 vuotta heräillen 5-15 kertaa yössä. Yöt rauhottuivat oikeastaan vasta kun lopetin imetyksen tuolloin 1,5 vuotiaana. Oma unettomuuteni alkoi oireilla aika pahasti fyysisestikin: oli surinaa päässä, huimausta ja pahoinvointia, muistin menetystä ja laihtumista. Nyt pikkuinen tepsuttelee kerran yössä äidin ja isän viereen ja nukkuu siinä onneksi ihan hyvin. Vasta nyt kahden vuoden jälkeen alan palautumaan unettomuudesta ja vauvavuodesta. Nyt onkin uusi vauva tulossa ja ehkä tällä kertaa osaan itsekin nukkua paremmin. Tsemppiä ja voimia teidän perheelle!
Mona
18.12.2017 at 10:09Huh. Siinä saa aamulla miettiä hetken mikä maa mikä planeetta kun on herännyt tuon määrän …
Ja ihan varmasti tokan kanssa homma hoituu helpommin, ainakin itse haluan uskoa niin ;) <3
Kiitos Mimada kommentista ja ihanaa raskausaikaa sinne <3 :)
Ella
13.12.2017 at 20:13Toivottavasti unet paranevat jossain vaiheessa! Itsekin olen herkkäuninen ja herään ääniin. Käytätkö korvatulppia? Niillä saisi suljettua ylimääräiset äänet pois.
Mona
18.12.2017 at 10:10Hankin nyt sellaiset super hyvät silikoniset! :) niistä on tosi paljon apua. Harmi vaan, että omaan toooosi herkät korvat. Tarkoitan sitä, että korvatulpat aiheuttaa äkkiä korviin lukon ja korvakipua:/ Ihan joka yö en siis voi tulppia käyttää, mutta pari kertaa viikossa kyllä! :)
Nina
13.12.2017 at 21:09Minulla on 8kk esikoistyttönen ja painin samojen asioiden kanssa. Olin aivan väsynyt mutta vireystaso ihan huipussaan. Korvatulpat korviss ja herään vauvan jokaiseen inahdukseen. Päikkäritkin vauvalla vaihteli niin en saanut nukuttua kun odotin että johta pitää nousta ja parhaimmat unet vauva nukkuu rinnalla minä sohvalla istuen… Tutustuin unijuna.fi ja ajattelin että heti 6kk iässä aloitan unikoulun. Lykkäsin ja lykkäsin kun minulla ei ollut energiaa ajatella hoitaa ekoja öitä. Sitten mies sanoi että nyt alkaa unikoulu ja vauva oli viikon vaille 6kk. Minä menin toiseen kerrokseen nukkumaan ja hän oli vauvan kanssa. Kävin imettämässä nukkuvan vauvan noin 23 ja sitten aamulla mies toi vauvan mulle 7 jälkeen. Näin mentiin kaksi yötä. Ekana yönä säpsähtelin hereille koko ajan, tokan yön nukuin paremmin ja kolmannesta lähtien nukuin vauvan kanssa samassa huoneessa ja olen oikeesti nukkunut. Muutaman kerran hyssyttelen vauvaa mutta periaatteessa vauva nukkuu nyt yöt putkeen. Imetän vielä ennen klo 23 nukkuvan vauvan ja siitä hän nukkuu aamuun saakka. Sanoisin että oli tarpeen saada ne kaksi yötä yksin jotta sain tilanteen nollattua. Tsemppiä, i feel you!
Nina
13.12.2017 at 21:09Hups vauva olis siis viikon vaille 7kk
Mona
18.12.2017 at 10:13Oi niin mahtavaa kuulla, että saitte homman toimimaan kaikkien suhteen!! :) Varasin myös Liisan meille :) Tammikuun ekan viikon ajattelin pyhittää ihan kokonaan uniharjoituksille. En poistu kotoa mihinkään :D
Ja kiitos Nina tsempistä <3
K
13.12.2017 at 21:54Voimia Mona! Itsekkin nukuin kaikkein huonoimmin vauvan ollessa 4-5kk ikäinen. Oma nukkuminen meni myös tosi huonoksi, en pystynyt enää yhtään rentoutumaan. Nyt vauvan ollessa 10kk kaikki on jo paljon helpompaa. En kyllä usko, että imetyksen lopettaminen auttaa sinua nukkumaan, vauva kun herää kuitenkin. Tästä on ihan tutkimus tietoakin. Meillä vauva nukkuu vieressä ja se on kyllä ollut pelastus, voin aina nukahtaa heti itse kun vauva saa tissin suuhun. Turvallisesta perhepedistä löytyy paljon tietoa esim. https://asiakas.kotisivukone.com/files/suomenkatiloliitto.kotisivukone.com/tiedostot/Vauvan_vieressa_nukuttaminen
Itsekkin kuitenkin, kuten muutama muukin, kehoittaisin vähentämään töiden tekoa, jotta pystyisit lepäämään enemmän. En itse jaksanut edes tehdä kotitöitä muutamana viikkona viime keväänä. Koen, että silloin olikin hyvä keskittyä vain kaikkein tärkeimpään, eli vauvaan ja itseeni. Mutta sitten ennenkuin huomasinkaan nukuttiin jo paremmin.
Mona
18.12.2017 at 10:19Voi vitsit tuo perhepeti ei kyllä ole meille se ykkösvaihtoehto, harmi :/ Turvallisuutta en murehdi yhtään. Olen niin alertti, että ei olisi mitään pienintäkään mahdollisuutta että jotain kävisi :D Mutta Salama on niin aktiivinen nukkuja, että silloin kun hän on vieressä en sitten itse nuku sitä vähääkään mitä normaalisti. Kyljellään imettäminen ei myöskään ole meille paras vaihtoehto, koska sen jälkeen tulee aina tosi paljon puklailua. Ja jos poju nukahtaa tissille ja minä en häntä huomaa siirtää siitä heti vähän irti niin, että maito valuu pitkin sänkyä sen jälkeen :D Ollaan siis kaikki aikalailla yltäpäältä puklussa ja maidossa. Aamuisin otan kyllä melkein aina hänet viereen kun Eetu lähtee töihin, mutta en tiedä häiritseekö sekin pojun unta, kun siirrellään nukkumaan paikasta toiseen..
Hanna
13.12.2017 at 22:48Hei, ja kiitokset mielenkiintoisista postauksista. Unettomuus on koskettanut itseänikin. Muistan että neuvoja ja neuvojia riitti. Parhaan neuvon sain itse isältäni: ” Teet justihin niinku parahiks näet”. Minusta tuntuu että pienten lapsen äideille sataa vaateita joka suunnasta ja tärkeintä kuitenkin olisi löytää arkeen rytmi joka toimii itselle ja koko perheelle. Minulle itselleni työnteko ja treenit olivat tärkeitä hengähdystaukoja vauvavuoden aikana. Näistä hengähdystauoista ei tulisi mielestäni ikinä syyllistää äitejä. Nukkumistakin on tullut treenattua oikein urakalla, välillä lääkkeiden avustuksella. Nyt yöt jo sujuvat ja potkin tarvittaessa aviomiestä hereille jos lapsi herää yöllä. Olemme sopineet että toimimme näin koska hän nukahtaa helposti uudestaan ja ei koe heräilyjä raskaina, toisin kuin minä. Ja onneksi lähellä ovat ystävät ja isovanhemmat jos tuntuu ettei arjen palapeli toimi. Vauvavuoden aikana tuli kysyttyä apua välillä lääkäriltä unettomuuden hoitoon ja välillä sukulaisilta arjen pyöritykseen. Ja onneksi apua löytyi. Ja sen kysymisen ja tutkailun myötä löytyi se ikioma tapa järjestää arki lapsiperheessä niin että asiat rullasivat ja kaikki saivat nukuttua. Kiitos vielä Mona ihanista postauksista, olet ihana! Tsemppiä!
Mona
21.12.2017 at 15:13Kiitos paljon Hanna kommentista ja omien kokemusten jakamisesta <3 <3
Ja niinhän se on, että pitää kuunnella tarkkaan itseään! Eiköhän ne unet ja energiat pikkuhiljaa ala taas palautua. <3
Ihanaa joulua sinne <3 <3
Linda
13.12.2017 at 23:55Lämmin suositus meiltäkin perhepedistä. Se ei ole vaarallinen mikäli on oikein järjestetty. Meillä vauva nukkuu unipesässä vanhempien keskellä sängyssä vähän ylempänä siten että vauvan päälle on mahdoton pyörähtää. Vauva nukkuu hyvin kuullessaan vanhempien hengityksen ja läsnäolon, itse ei tarvitse erityisesti kuulostella vauvan vointia kun jos nukkuisi kauempana ja toisaalta imetyksen jälkeen on helpompi nukahtaa kun ei ole käynyt pystyssä. Meillä käytössä Cozy bed Form Swedeniltä, ei vie paljon tilaa sängyssä.
Ja toinen asia, kannattaisiko nyt nipistää siitä mistä voit eli blogista, oman jaksamisesta ja siten myös Salaman kannalta? Voihan olla että stressi kirjoittamisesta painaa unettomuuden taustalla. Ole itsellesi armollinen nyt, tsemppiä <3
Mona
21.12.2017 at 15:16Vastailin tuossa jo aikaisemmin, mutta lyhykäisyydessään mainitsen sullekin, että tuo perhepeti ei meillä ole valitettavasti se paras vaihtoehto :/ Toki nyt kun pikkuinen on ollut kipeänä pidän hänet meidän vieressä, mutta jatkuvana ratkaisuna se ei meille ole paras. Hitaampaa tahtia on kyllä selvästi pidetty ja nyt tammikuussa pidän ihan kokonaisen viikon vapaata:D Mutta toisaalta tämä blogi ja kaikki tähän liittyvät duunit on myös iso henkireikä. Pidemmän päälle tämä on myös sitä omaa aikaa, jota kaipaa kaiken vauva-arjen keskellä, vaikka täällä vauvajuttuja kirjoitankin, mutta kun tämä on kuitenkin “vaan mun juttu” jos tiedät mitä tarkoitan :D Mutta kyllä – pitää oppia välillä ottamaan myös iisimmin!
MillaK
14.12.2017 at 08:47Niin paljon tsemppiä!
Taapero nyt 1,5v ja uneton vauvavuosi vielä hyvin muistissa! Muistan, että en pystynyt koskaan nukkumaan, koska joko vauva hulisi tai sitten itse säpsyin jokaista ääntä. Päivälläkin meidän tapaus nukkui ruhtinaallisissa 20min pätkissä. :D Onneksi 8kk jälkeen alkoi helpottaa. Vauva söi niin hyvin kiinteitä ja päätimme, että mies hoitaa yösyötöt pullosta ja vauva nukkuu omassa huoneessa. Silloin pystyin ensimmäisen kerran rentoutumaan, koska tiesin, että minun ei tarvitse yöllä olla valppaana tai herätä kertaakaan. Nykyään taapero vetelee ruhtinaalliset 12h yöunia putkeen, eli ne ajat ovat edessä teillekin! ;)
Ihanaa joulunodotusta sinne! <3
Sand
14.12.2017 at 22:27Hei Mona, ja ensiksikin haluan sanoa että onpa hienoa että tunnistat oireilusi/väsymyksesi syyt, itselleni nimittäin kävi esikoisen vauvavuoden aikana niin etten ymmärtänyt lainkaan miksi kaikki tuntui niin raskaalta ja olin pahantuulinen. Luulin siis nukkuvani hyvin, mutta toden totta, uneni oli juuri tuota liian kevyttä ja olin jatkuvasti valmiustilassa palvelemaan vauvaa.
Voi kunpa osaisin sanoa jonkin ihmekeinon joka helpottaisi öitäsi heti, mutta valitettavasti omalla kohdallani yöt paranivat vasta yöimetyksen loputtua, eli kun esikoinen oli n. 1,5v ikäinen. Tätä ennen toki sain nukuttua yksittäisiä öitä 8h putkeen jos sovimme erikseen miehen valvovan heräilevän vauvan kanssa, näitä oli mm. 8kk ikäiselle pidetyn unikoulun yhteydessä. Päiväunet helpottavat myös, ja vaikka meilläkin vaikeutena oli pitkään tuo ettei tiennyt ikinä kauanko unet kestävät, niin pikkuhiljaa ne alkoivat noudattamaan tiettyä rytmiä ja silloin pakotin itseni lepäämään. Ole armollinen itsellesi ja tosiaan kuten moni on aiemmissakin kommenteissa vinkannut, pyydä ihmeessä apua vaikka isovanhemmilta jos he pääsisivät tekemään välillä vaunulenkit ja nukut itse silloin. Hurjasti tsemppiä!
Myös väsy
15.12.2017 at 00:35Mulla oli usein/lähes kokoajan rinnalla syövä vauva, joka halusi nukkua kiinni minussa. Tähän olin asennoitunut ja se tuntui minusta hyvältäkin kunnes n.vuoden kuluttua jolloin unen pituudet alkoivat hieman (huom. hieman) helpottaa, löysin itseni silti hereiltä öisin. Vieläkin vaikka lapsi on kaksi, minulla on vaikeaa rentoutua ja sitä kautta nukahtaa ja lapsi herää yhä öisin mutta minä sitäkin useammin.. Menee varmasti hetki, ennen kun osaa hellittää hetkeksi ja relata että nyt ei minua tarvitse kukaan! :) Jonkin verran olen kuitenkin jo osannut nukkua ja ehdottomasti eniten/nopeiten väsymykseen auttaa puhelittomuus ja koneettomuus ja läsnäolo hetkissä. Olen myös muistanut kuunnella itseäni ja rajojani enkä vain puurtamalla puurtaa. Olen yrittänyt myös olla ottamatta paineita nukkumisesta.. Ne ehkä auttaneet. Välillä kestää tosi kauan rentoutua sen jälkeen kun lapset menneet nukkumaan.. Mutta eiköhän se siitä. Niin. Ja minulla 3 lasta, joten tosta noin vaan ei päikkäreitä oteta :D Tsemppiä väsyn keskelle ja älä ota stressiä väsymyksestä. Hyvää joulua!
Emmi
15.12.2017 at 21:03Oma unettomuus on tosi ikävää, sanoisin että vielä inhottavampaa kuin vauvan takia jatkuvasti herääminen. Molemmat on koettu. Itse menin myös ylivirittyneeksi ekana vauvavuotena ja pelkkä ajatus yöstä alkoi ahdistaa. Mua valvotti luultavasti omat pelot ja siten ylivirittynyt keho. Pelkäsin, miten jaksan ja pysynkö terveenä kun nukun niin vähän. Aika auttoi ja lisäksi lopetin kellon katsomisen ja nukuttujen tuntien laskemisen. Unettomina hetkinä mietin, että vaikka en nuku, niin kehoni hyötyy levosta. Sain myös rauhoittavaa lääkettä, jota kokeilin pari kertaa. Pelkkä ajatus auttoi, että voin ottaa lääkettä tarvittaessa. Ja selvisin vauvavuodesta, ja ihan hyvin vielä :) Toisen lapsen synnyttyä univaikeudet meinas nostaa päätään, mutta pelkoja läpikäymällä pääsin yli ja nyt olen nukkunut paljon paremmin tämän vauvan kanssa. Oot rohkea ku kirjotit tästä ja aihe koskettaa itseänikin. Laita viestiä jos kaipaat ajatusten vaihtoa :)
Elokuisen äiti
16.12.2017 at 09:34Heippa. Ekaa kertaa pakko kommentoida, kun niin kolahti aihe. Mulle jälkitarkastuksessa lääkäri puhui tuosta estrigeenin vajauksesta ja suositteli käyttämään apteekista ilman reseptiä saatavia estrogeenivalmisteita. Laitan kaksi kertaa viikossa sellaista ja voin sanoa, että auttaa myös kaikenlaiseen muuhun vaivaan näin imettäessä, esim limakalvojen ollessa ohuet jne. Nukun lisäksi paremmin ja muutenkin olo parempi. Jännää että vaihdevuosiin valmisteet ovat tunnettuja, mutta imettäessä näistä samoista oireista ei puhuta..